Blogin arkisto

Blogikehoitus

Tietoa kirjoituksista
Blogia hoitaa Keijo Martikainen

Yhteystiedot

Alakylän asioissa - kysy meiltä - vastaamme mielellämme!

Kappalainen
Tiina Huikuri
040 3126 305 tiina.huikuri@evl.fi

Diakonissa
Marika Gustafsson
040 3126 321 marika.gustafsson@evl.fi

Lastenohjaaja
Kaisa Tuosa
040 3126 859
kaisa.tuosa@evl.fi

PÄIVÄN SANA

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:152164 kpl
armoa 2017

TERVETULOA ALAKYLÄN ALUETYÖN SIVUILLE!

 

 

____________________________________________________________

PERINTEINEN JOULUAATON JUHLA
la 24.12. klo 11.50-15.00
Kimpisen koulukeskuksessa, Pohjolankatu 23 (esteetön kulku).
Ovet avataan klo 11.15 ja suljetaan juhlan alettua.
Ohjelmassa mm. joulurauhan julistaminen, yhteislauluja, jouluateria.
Mikäli ilmoittaudut tilaisuuteen vapaaehtoistyöntekijäksi tai tukijaksi,
tai tarvitset kyydin juhlaan, soita p. 0403126506 (5.-19.12. klo 10-14). 
Muuten ei tarvitse ennakkoilmoittautumisia.
 Juhlaan mahtuu n. 400 vierasta. Olet tervetullut - selvin päin!
_____________________________________________________________
Kuvahaun tulos haulle joulu
Aluetyön Jouluaaton hartaus Ratapuistossa
la 24.12. klo 22.00
sekä
Uudenvuoden vastaanotto ja ilotulitus Harapaisen kentällä
la 31.12. klo 19.00
_____________________________________________________________
 

Raamatullista tietoa adventtiajasta

Sunnuntai 27.11.2016 - koottu eri lähteistä

Kynttila.gifSytytämme ensimmäisenä adventtina kynttilän ja ryhdymme joulun odotukseen.


Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi. Tällainen käytäntö vakiintui läntisessä kristikunnassa keskiajan lopulle tultaessa, ja se näkyy jo meidän ensimmäisessä messukirjassamme Missale Aboense (1488).

Adventtiaikaan (latinan sanasta adventus Domini = Herran tuleminen) kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jolloin profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta. Joulun odotusaikana seurakunta omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautuu kuulemaan sanomaa niiden toteutumisesta.

Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on vanhastaan alkanut jouluaattoon asti kestänyt adventtipaasto, jota kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta. Adventtiajan raamatuntekstit puhuvat Kristuksen tulemisesta neljässä merkityksessä:
 
Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus-lapsessa (Kristuksen ensimmäinen tuleminen)
Jeesuksen tuleminen lupausten täyttäjänä kansansa keskelle
Kristuksen tuleminen sanassa ja pyhissä sakramenteissa seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin Kristuksen tuleminen kaikkeuden Herrana aikojen lopulla (Kristuksen toinen tuleminen).
 
Nämä näkökulmat ilmenevät myös adventtipyhien latinankielisissä nimissä, joita esimerkiksi Turun piispa Eerik Sorolainen käytti Postillassaan (1621).
Neljäs adventtisunnuntai omistetaan useimpien kirkkojen tavoin lasta odottavalle Marialle.
 
Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen

Koottu eri lähteistä

Kommentoi kirjoitusta.

Reformaatio - mitä se nyt on?

Torstai 3.11.2016 klo 9:20 - Antti Linkola

2016.11.03.refor.jpg

Sunnuntai-iltana 30.10. istutettiin piispamme Sepon ohjauksessa Lappeenrannan kirkon pääsisäänkäynnin kohdalle metsälehmus, joka liittää Lappeenrannan seurakunnat Wittenbergissä kasvavaan viidensadan reformaatiopuun monumenttiin. Seurakuntien edustajat istuttivat viime keväänä Wittenbergiin meidän puumme, jonka järjestysnumeroksi tuli 311. Kyseessä oli hopealehmus, joka menestyy siellä, muttei täällä.

Metsälehmus on kotoperäinen laji. Kaupungissa yleisin lehmus on puistolehmus, joka on risteytys . Lehmus on suosittu, koska se pitää huolen itsestään ja kasvaa sopusuhtaiseksi. Se juurtuu uuteenkin paikkaan. Samaa taitoa monet tarvitsevat nykyisin omassa elämässään.

Martti Luther meni Erfurtin luostariin heinäkuussa 1505 etsiäkseen vastausta  hengelliseen hätäänsä. Ankara hyveellinen kilvoittelu ei auttanut. Itselle ja ystäville sattuneet vaaralliset läheltä-piti-tilanteet lisäsivät pelkoa. Raamatusta löytyi kuitenkin Jumalan armo Kristuksen tähden, ilmaiseksi. Saksassa anekauppa rehotti. Rahalla katsottiin päästävän kuoleman jälkeen odottavan kiirastulen tuskista suoraan taivaan autuuteen  vaikka mitä syntejä oli tehty. Tästä pillastuneena 31. päivänä lokakuuta 1517  Luther lähetti 95 teesiään piispalleen ruhtinas Albrektille, joka möi paavin myöntämää anetta velkojensa maksamiseksi ja Pietarinkirkon korjausmenojen peittämiseksi.  Albrektin esikunta avasi kirjeen vasta 17. marraskuuta, mutta siihen mennessä kirje oli ilman Lutherin myötävaikutusta käännetty saksaksi, painettu ja levinnyt ympäri Saksaa. Tarkoitus oli ollut vain saada aikaan keskustelu räikeästä epäkohdasta.

Teesit löytyvät netistä hakusanoilla 95 teesiä. Ne tuntuvat hyvin spontaaneilta, kieli on värikästä,  sävy vaihtelee kunnioittavasta pilkalliseen. Otetaan vaikka teesi 75: "On mieletöntä pitää paavin anetta korkeassa arvossa, että se muka voisi hankkia ihmiselle synninpäästön, vaikka hän - mikä kuitenkin on mahdotonta - olisi raiskannut Jumalan äidin."  Tällaista ei voisi lukea meidän kirkoissamme.  

Teesien lähtökohtana on Jeesuksen julistus: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" (Matt 4:17) Edellisessä kirkkoraamatussa sanottiin: Tehkää parannus. On siis aika tarkastella, missä mennään. Mitä tämä merkitsee meille ikäänkuin vahingossa alkaneen uskonpuhdistuksen juhlavuonna?

Parannusta voi kukin tehdä vain omasta puolestaan, vaikka meillä taitaa olla enemmän taipumusta toisten elämän paranteluun. Miten eläisin hyvän elämän?  Juhlavuoden vastaus on sen teemassa: Armoa! Hyvä elämä on Jumalan lahja, joka monille kelpaa vasta silloin, kun on huudettava armoa. Eli Jumala on lähimpänä niitä, joiden elämä on ihan sekaisin ja tulevaisuus näyttää toivottomalta. Heille armo kelpaa. Teesi 4: "Sen tähden kestääkin Jumalan rangaistus siihen asti, kunnes ihminen itse tuomitsee itsensä (se on todellinen sisäinen parannus), nimittäin siihen asti, kun on käyty sisälle taivaan valtakuntaan."  

Lappeenrannan seurakunnissa on monenlaista juhlaa reformaation juhlavuoden aikana. Armoa!  Me tarvitsemme sitä myös toinen toisiltamme. Ei kanneta kaunaa. Katkeruus myrkyttää mielen. Ja kun ei osata armahtaa, mennään sinne, mistä armo löytyy. Lucas Cranachin Reformaatioalttarin neljännessä taulussa Martti Luther saarnaa ristillä riippuvasta Kristuksesta - kuulijoiden joukosta erottuu hänen vaimonsa ja lapsensa.

Antti Linkola

Lähde: Gottfried Fitzer: Mitä Luther todella sanoi. WSOY 1970

Kommentoi kirjoitusta.

Uskoa vai ei?

Maanantai 31.10.2016 klo 0:21 - Lähde : www.evl.fi

2016.10.31.lumivaippa.jpg

Luonnon kiertokulkuun kuuluu eri vuoden ajat.
Pian lumivaippa  peittää sulan maan alleen.  Kuva: Keijo M.

Mihin  uskomme ? Jumala, elämä, oppi.

Uskoa vai ei?

Mitä on luterilaisuus? Mitä on uskominen? Uskontojen maailma

Kristinuskon Jumala on elämän Jumala. Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan ja ihmisten keskinäiseen yhteyteen voi näkyä pieninä tekoina ja valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään.

Monesti uskoon liiittyy paljon kysymyksiä, mysteereja, joihin vastausta ei löydy googlesta eikä yksinkertaisista käsikirjoista. Usko ei myöskään ole vain ajattelua ja kokemuksia. Uskossa on kysymys enemmästä, elämää suuremmasta.

Usko ja tiede

Uskon ja tieteen ajatellaan toisinaan olevan ristiriidassa erityisesti maailmaan syntyyn liittyvissä kysymyksissä. Tämä näkemys liittyy erityisesti kreationismiin = luomisuskon oppiin ja toisaalta evoluutioteoriaan ja luonnontieteisiin.  Evankelisluterilaisen kirkon opetuksen mukaan usko ja tiede eivät ole ristiriidassa. Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan. Tiede pyrkii vastaamaan kysymykseen miten, kun taas usko pyrkii vastaamaan kysymykseen miksi. Kirkko korostaa, että kakkea mihin tiede pystyy, ei ihmisen tarvitse tehdä, eikä ole syytä tehdä.

Lähde : www.evl.fi

Kommentoi kirjoitusta.

Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus

Keskiviikko 19.10.2016 klo 21:31 - Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus

2016.10.19.syksyinen.jpg
Syksyn värejä Alakylän Takojankadulla.  Tv  Keijo

Suomi 100 vuotta luentosarjaa...

Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus

Suomi 100 vuotta luentosarjaan kuuluva Garl Gustaf Emil Mannerheimin nuoruutta kuvaava luento kiinnosti aiheena yleisöä niin, että Joutsenon Työväentalon sali täyttyi ääriään myöten. Hiljakkoin pidetty, historioitsija Teemu Keskisarjan kirjaan, Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus- teokseen perustuva Keskisarjan luento yllätti tiedoillaan monet kuulijat.

"Mannerheim ei syntynyt kultalusikka suussa, vaan henkisiltä perinnöiltään suorastaan timanttilusikka suussa. Hänen varhaislapsuus Louhisaaren kartanossa tarjosi kasvavalle pojalle kaikkea. Jopa 1860-luvun nälkävuosina kystä riitti perheelle yllin kyllin.  Tämä idylli romahti kuitenkin yhdessä yössä Garl Gustafin ollessa 12 vuotias kun peliriippuvainen isä hävisi rahaa metsäteollisuuden suhdanteissa ja teki konkurssin ja Louhisaari pakkohuutokaupattiin. Isä häippäsi nuoren rakastattaren kanssa Pariisin. Hyljätty vaimo jäi elämään seitsemän lapsen kanssa. Äiti kuolikin sitten suruun ja häpeään 38 vuotiaan lapsilauman todistaessa kuolinvuoteen vieressä äidin tukehtumiskuolemaa. Sisarukset hajoitettiin maailmaan tuliin kuin huutolaiset. Ei ihme, että Garl Gustaf alkoi oireilla kiusaajana ja kiusattuna, ilkeilijänä ja ikkunoiden kivittäjänä. Hänet erotettiinkin lukiosta", kertoi Teemu keskisarja luennossaan.

Tämän jälkeen Mannerheim ajautui vuonna 1882 Haminan kadettikouluun, jossa oli tarjolla vapaaoppilaspaikka. Koulusta tuli hänelle kuitenkin kidutuskammio, jossa hän ei viihtynyt. Garl Gustaf karkasi koulusta pääsiäisyönä ja ajautui kestikievarin kautta juovuksissa setäseuraan, josta seurauksena oli epäilys homofiilista. Rangaistuksena oli ero koulusta. Ero koulusta oli kuitenkin onnenpotku Mannerheimille. Hän lähti Pietariin, ryhdistäytyi ja pääsi Chevalier-kaartiin. Hän solmi avioliiton rikkaan ja piireihin kuuluvan Anastasia Arapovan kanssa. Mannerheim kuitenkin ryssi heidän omistamansa isot maatilat ja avioliiton. Tässä vaiheessa hän sai nimen hulttio. Mannerheimin yksi ominaisuus oli aina taito solmia ihmissuhteita ja hänellä olikin noin parikymmentä kummisetää ja  -tätiä jotka auttoivat miestä aina eteenpäin.

Suomi ei ollut tässä vaiheessa Mannerheimille isänmaa vaan synnyinmaa. Pietarista hän kuitenkin palasi yksinäisenä Suomeen ja erilaisten tapahtumien kautta Pohjanmaalle. Tsaarinupseerilla oli kysyntää Suomen valkoisissa  ja vuonna 1918 tammikuussa hän tuli valituksi Suomen valkoisen armeijan ylipäälliköksi. "Pelastukoon ken voi", hän oli joskus todennut aforismikseen.

"Mitä ikinä Mannerheimissa ihaillaankin, niin sodanjohdossa 1918 hän ei suoriutunut ylivertaisesti. "Tie Tampereelle", oli kivetty virhearvioilla ja Kalevankankaan verinen kiirastorstai surmasi punaisten lisäksi valkoisten riveistä tuhat miestä aivan suotta", sanoi Keskisarja.

Historioitsija Teemu Keskisarja painotti kuitenkin, että kenties Manerheimin säröinen nuoruus kasvatti ja kovetti häntä kasvamaan sellaiseksi sotapäälliköksi minä me kukin hänet tiedämme.

"Kirjassani on hummailua, homoilua ja muutakin hulttioainesta. Ja kun tiedämme toilauksista ja pimeästä puolesta, niin meillä on värikkäämpi, samaistuttavampi ja ihmisenä ihmisten joukossa oleva eheämpi kansallissankari, sanoi Teemu Keskisarja.

Mannerheimin suhde Korkeimpaan ja Jumalaan tuli esille monissa hänen päiväkäskyissään. Hän oli kuitenkin kosmopoliitti ja sukkuloi eri uskonnollisten näkemysten keskellä. Hänen vaimonsa Anastasia oli ortodoksi. Kuullessaan vaimonsa kuolemasta vuonna 1936 Mannerheim meni Helsingissä Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, jossa rukoili yksikseen vaimonsa sielun puolesta. "Jumala Suomea suojelkoon", hän ilmaisi päiväkäskyssään välirauhan tultua vuonna 1944.

Kirja: Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus,  Kustantaja: Siltalaosakeyhtiö

Keijo Martikainen

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia