LONG LIVE MERKKIPÄIVÄT!

Torstai 17.5.2012 - Pertti Huttunen

Menneeseen pyhänseutuun sujahti merkkipäiviä aivan tuplaten. Snellmanin päivän kunniaksi liputettiin perinteisesti. Samainen lauantai sattui uuden perinteen ensimmäiseksi koepäiväksi, vietettiinhän valtakunnallista siivouspäivää. Hyvin sattuikin. Kaikki vähemmänkin talousoppia harrastaneet ymmärtävät, että ilman ”vanhan ajan” talkoohenkeä ei tulevaisuutta tule. Olisi muuten sopinut ottaa mukaan uuteen Hengellisten laulujen painokseen, nykynimeltään Laula kaikki maa, myös isiemme usein veisaama ”...yhdess´ ollen ennenkin voitot suuret saatihin, kunniaksi Herran”. 

Flooran päivä liittyy orastavan itsenäisyytemme syntyvaiheisiin. Olin kerran opiskeluaikoinani tuolloin jo vaatimattomaksi kutistuneessa juhlassa mukana Kumtähden kentällä Helsingin itäisellä laidalla. Nuorilla kun on aikaa kaikkeen, myös uuteen ja vasta aavistelevasti lähestyvään, kuten kevään tai maan itsenäisyyden vastaanottoon. Aamun uutisten lukijan lisäksi päivä ei tainnut juurikaan tulla huomioiduksi. Sattui kuitenkin liputuspäiväksi äitiemme kunniaksi. Ja hyvin sattuikin. Naapurissamme vastaavaa päivää vietetään kaikkien naisten päivänä.  Hyvä näin. Arvostammehan jokaista ihmistä, omasta äidistä, elämän ensimmäisestä ladysta alkaen. Isänpäivääkin vietetään vähän samaan tapaan. Mutta aina on syytä nostaa siniristilippu salkoon! 

Helatorstai, taivaaseenastumisen päivä on palautunut kohdalleen. ”Arkipyhä” tuo sopivan katkon viikkojen tavanomaiseen myllytykseen. Päivä palauttaa mieleen kielen opiskelun kevään ja College of the Ascentionin Birminghamissä. Jos uskomme keskeinen teema ei tullutkaan joka-aikaisessa opinahjon elämässä esille, jo nimi muistutti korotetusta Herrastamme. Pääsiäisen ylösnousemus toi uuden horisontin uskon salaisuuteen: seurassamme kulkeva Herra palaa takaisin ”samalla tavalla kuin te näitte Hänen taivaaseen astuvan”. Tietysti tässä tarvitaan Helluntaita ja sen ihmettä yhtä lailla. 

Syytä juhlaan siis on. Mutta osaako pieni ihminen juhlia. Itse sanahan on menettänyt merkityksensä ja kallistanut koko yhteiskunnan arvomaailman outoon menoon. ”Jotain pitäis´ tehdä”…

Jumalan luomistyö kaikessa huikeudessaan muistuttaa yhtä suurta ajatusta, totesi viisas opettajani. Pienen ihmisen pienissä ympyröissä myös kaikki olennainen avautuu hengen ja ajatuksen oivalluksesta.

Henki ei ilmaannu lasin sisästä, ainoastaan yön saduissa, elef laila ve laila.

     Juhlaan voi saada uutta ilmettä monin tavoin:

• aloittamalla alkukarsinnoista
• tekemällä toiselle, vaikka yllätyksenä (mutta hänen ehdoillaan)
• jättämällä arjen rutiinit vähemmälle
• viikottain erottaen pyhän arjesta
• jne