Blogin arkisto

Blogikehoitus

Tietoa kirjoituksista
Blogia hoitaa Keijo Martikainen

Yhteystiedot

Alakylän asioissa - kysy meiltä - vastaamme mielellämme!

Kappalainen
Tiina Huikuri
040 3126 305 tiina.huikuri@evl.fi

Diakonissa
Marika Gustafsson
040 3126 321 marika.gustafsson@evl.fi

Lastenohjaaja
Kaisa Tuosa
040 3126 859
kaisa.tuosa@evl.fi

PÄIVÄN SANA

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:169389 kpl
armoa 2017

TERVETULOA ALAKYLÄN ALUETYÖN SIVUILLE!

 

 

 

_____________________________________________________________
Kuvahaun tulos haulle joulu
 
_____________________________________________________________

Reijo "Renu" Moilasen eläkkeelle lähtö väritti Alakylän aluetyötä vuonna 2016

Perjantai 27.1.2017 klo 23:24 - Keijo Martikainen

2017.01.renu.jpg

Alakylän aluetyön toiminnassa yli kolme vuosikymmentä uupumatonta työtä tehnyt Reijo "Renu" Moilanen siirtyi eläkkelle kesällä 2016. "Renua" muistettiin alueen järjestämässä Pop up ravintolapäivässä omin seremonioin.

Lappeenrannan seurakunnan Alakylän aluetyön toimintaa vuonna 2016 väritti pitkäaikaisen aluepapin Reijo"Renu" Moilasen eläkkeelle siirtyminen, kertoo Alakylän aluetyön viime vuoden toimintakertomus.  "Renu" toimi aluepappina kylällä yli kolme vuosikymmentä. Lappeenrannan seurakunnan palveluksessa hän oli vuoden 1981 vapusta vuoden 2016 heinäkuun loppuun. Eli 35 vuotta. Alakylän aluepappina jatkoi "Renun" jälkeen Tiina Huikuri.

Alakylän aluetyön toiminta-ajatus lähelle tulevasta ja eri-ikäisiä seurakuntalaisia alueelta tavoittava toiminta onnistui vuoden aikana hyvin. Toimintaa oli monipuolisesti kaikissa alueen kaupunginosissa: Peltolan-, Alakylän -ja Harapaisten alueilla. Toiminnan keskiössä olivat aluejumalanpalvelukset ja tutuiksi tulleet hartaushetket ulkoilmatapahtumina. Aluejumalanpalveluksia pidettiin kaksi kertaa Kimpisen kampuksella (31.1. ja 27.11.) ja kaksi kertaa Kauppakadun Palvelutalolla (8.5. ja 9.10).  Perinteinen jouluaaton hartaushetki Ratapuistossa kokosi vesisateisena aattoiltana noin sata kuulijaa ja uudenvuoden hartaushetki ja näyttävä ilotulitus Harapaisten kentän ympärille noin kolmisen sataa kuulijaa ja katselijaa.

Kevätkaudella, toukokuussa aluetyö teki retken Rutolan Salpalinjalle tutustumisretkenä. Elokuussa pidettiin Pop up-ravintolapäivää Suomen Kotileipomon tiloissa Harapaistentiellä. Tilaisuuteen kutsuttiin hyvällä osallistumisprosentilla kaikki Alakylän aluetyössä sen historian aikana mukana olleet henkilöt. Lapsille oli oheisohjelmana omaa ohjelmaa. Alueella 50 vuotta täyttäneille lähetettiin onnittelukortit. Kuusikymmentä vuotta täyttäneet kutsuttiin adventinajan Jumalanpalvelukseen Kimpisen koululle.  Kimpisen ja Peltolan alakoululaisia aluetoimikunta muisti stipendeillä.

Yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat toteutuneet toiminnan tilaisuuksissa hyvin. Toimintasuunnitelman mukainen teema - Erilaiset perheet - toteutui myös tapahtumissa. Perheiden tavoittaminen on käytännössä hankalaa kun sille ei ole tällä hetkellä sopivia toimintatiloja tarjolla. Perheitä osallistui kuitenkin Jumalanpalveluksiin ja pyhäkouluihin.

Alakylän aluetoimikuntaan on  valittu kaudeksi 2016-18 seuravaat henkilöt: Seppo Hynynen (pj), Mauri Kinnunen (vpj), Terttu Hynynen (sihteeri) ja jäseninä Kari Pettinen, Irmeli Pulli, Marja-Riitta Turunen, Kaisa Valavuo ja Aino Voutilainen. Seurakunnan työntekijäjäseninä ovat olleet  Reijo Moilanen (tammi-hinäkuu, Tiina Huikuri (elo-joulukuu), Marika Gustafsson (diakonissa) ja Kaisa Tuosa (lastenhoitaja).  Aluetoimikunnan jäsenet osallistuivat aktiivisesti tapahtumien järjestelyihin. Toimikunta kokoontui vuoden aikana viisi kertaa. Kokoontumispaikkana on ollut Savonkadun 38 Kerhohuone.

Aluetyön yhteistyötahoja olivat vuoden aikana mm. Kimpisen Kampus, Kauppakadun Palvelutalo, Peltolan Asukasyhdistys, Suomen Kotileipomo, Eevan Kukka ja kotisivujen blogien kirjoittajat.

Tiedottaminen

Alakylän aluetyön asioista on tiedotettu omilla kotisivuilla ja paikkakunnan sanomalehdissä sekä jaettavilla monisteilla. Kotisivujen ylläpitoa selkeytettiin vuoden aikana ja niiden kehittämistä jatketaan. Kotisivujen vastaavana toimittajana on toiminut Keijo Martikainen. Vastaisuudessa alueen tapahtumien tiedottamiseen tulee panostaa entistä tehokkaammin jotta alueen ihmiset tietävät toiminnasta ja tapahtumista.

Aluetyön tooimintakertomus hyväksyttiin Lappeenrannan seurakuntaneuvoston kokouksessa 26.1. 2017. Aluetoiminta on seurakunnassa seurakuntaneuvoston alaista toimintaa.

Keijo Martikainen

Kommentoi kirjoitusta.

Virsikirja

Maanantai 16.1.2017 klo 12:00 - Antti Linkola

2017.01.virsikirja.jpg
Uusi virsikirja tarjoaa laulajalle ja lukijalle monipuolisia asioita.


Ostin seurakuntatalon lähetyssopesta Pertti Huttusen innostamana uuden virsikirjan. Melkoinen opus. Harmaat ovat kannet, melko painavakin kädessä, 564 grammaa, sivuja peräti 1472. Mutta niin on hyvää paperia, että pianon nuottitelineellä sivut pysyvät auki ilman erityistukia, virsissä on sointumerkinnät. Siinä on vuoden 1986 uusi virsikirja, sen jumalanpalvelusliite ja marraskuussa 2015 hyväksytty virsikirjan lisävihko. Numeroituja virsiä tai rukouksia on yhteensä 979.

Heti tuli se tunne, että tässä se nyt on. Vuoden 1986 virsikirjaan on ollut pakko tutustua, mutta se on tuntunut jotenkin vieraalta, kun nuoruudessa opin sitä vanhaa. Oli sanat pantu uusiksi ja sävelet vanhoiksi, kuten muuan asiantuntija sanoi. Vieläkin meinaavat vanhat sanat nousta mieleen ja kieleen, pitää oikein katsoa, miten ne nyt menevät tämän ”uuden” mukaan.

Ei sen puoleen, liian vähälle käytölle on virsikirja jäänyt. Ei edes tarvitse kuljettaa mukana, kun kanttorit tuovat paikalle seurakunnan omia, ellei kokoustilassa ennestään ole.

Tämän uusimman virsikirjan sisältö on sanalla sanoen monipuolinen, niin laaja, että tulee mieleen, että onko menty liian pitkälle kirkon sisäpiireissä. Toisaalta voihan sitä nauttia vähän kerrallaan. Luultavasti nyt ei vähään aikaan tällä rintamalla tule mitään uutta, joten hankinta on melko turvallinen. Eikä ollut hintakaan kovin paha, pari kymppiä.

Avasin summamutikassa yhden aukeaman ja katseeni osui virren 627 kuudenteen säkeistöön:

Jos tahdot päästä taivaaseen,
käy kaitaa tietä aina
ja usko Herraan Jeesukseen,
sanansa mielees paina.
Ah, taivaan tie on ristin tie,
vaan Jeesus kerran sinut vie
iäiseen kunniaansa.

Tämä on aivan sitä kristillistä perusasiaa. Ihana lupaus! Virren sävel on Tanskasta 1500-luvun lopulta, hieman mollivoittoinen sopivasti. Sanat Hemminki Maskulaisen virsikirjaan 1605. Elis Lönnrotilta on ensimmäinen säkeistö 1870, komitea lisännyt seitsemännen säkeistön 1937 ja Niilo Rauhala saattanut nykykielen asuun 1986. Näin voidaan liittyä vuosisataiseen perinteeseen, koettelemukset kestäneen tekstin ja hengissä säilyneen sävelen voimin.
 
Lisävihko on sitten vielä asia erikseen. On eri kieliä ja viittomiakin. Noita uusia virsiä nyt sitten varmaan opetetaan lähivuosina messuissa ja muutenkin. Aika outoja ovat monet, kun niitä tapailin.  Aika näyttää, miten moni niistä tulee laajempaan käyttöön.

Antti Linkola

Kommentoi kirjoitusta.

Äidin katse

Tiistai 20.12.2016 - Antti Linkola

img_2359_550_pysty.jpg
Montenegrossa, Kotorin kaupungin museosta löytyy
ilmeisesti Mariaa ja Jeesus-lasta kuvaava maalaus,
josta Antti Linkola kirjoittaa.


Neljä vuotta sitten laivamatkalla saavuimme Montenegroon, Kotorin kaupunkiin. Menimme museoon. Siellä tuli vastaan maalaus, joka kiinnitti huomioni. Aivan ilmeisesti kyseessä on Raamatun neitsyt Maria, jolla on sylissään Jeesus-lapsi. Eräät yksityiskohdat luovat maalaukseen erityisen tunnelman.

Ensiksi hätkähdin äidin katsetta. Hän vaikuttaa huolestuneelta. "Voi pientä!" tuntuu katse sanovan. "Mitähän sinustakin tulee? Miten sinun käy?" Äidin huolia nykyisinkin.

Joulun lapsi on jo ehtinyt hieman varttua. Hän kohdistaa katseen äitiinsä. Ehkäpä Maria muistaa Simeonin sanat temppelikäynnillä: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."  (Luuk 2: 34,35)

Marian rinnan ja ylävatsan kohdalla näkyy ikäänkuin verisiä vanoja. Milloin ne on piirretty? Muistuttavatko ne siitä vihlovasta kivusta, joka oli Marialle varattuna kuolevan poikansa ristin juurella?

Jeesus-lapsen oikea käsi on siunaavasti koholla.  Ikäänkuin hän lohduttaisi jo äitiänsä. Nyt ollaan kahden. Ihmiset voivat olla julmia, hyväkään ihminen ei saa tunnustusta, monen ajatukset johtavat väkivaltaan. Mutta nyt meillä on toisemme.

Ympäristö on maalattu verenkarvaiseksi kuin varoituksena tulevista vaikeuksista. Kummankin pää on ympäröity kultaisella kehällä. Arjen keskellä pyhä on läsnä ja antaa rauhan, vaikka ulkonaisesti näyttääkin uhkaavalta.

On katsottava Marian käsiä yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi on sylissä, mutta kädet yhdessä, rukousasennossa. Äiti rukoilee poikansa edessä, poikansa edestä, poikaansa....

Taide on siitä hienoa, että jokainen kokee sen omalla henkilökohtaisella tavallaan. Tällaisia ajatuksia tuo yllättäen vastaan tullut maalaus minussa herättää.

Antti Linkola  

Kommentoi kirjoitusta.

Tie on valmiina

Torstai 8.12.2016 - Kirsi Tiira

2016.12.lyhty.jpg
Sumentaako kaikki valmistelu näkökentän niin,
että unohdamme juhlan aiheen?


Eletään adventin aikaa. Kristikansa odottaa suurta juhlaa, Vapahtajan syntymää. Mutta odotuksen sijaan monelta suunnalta huokuu touhotus ja ahdistus. Aivan kuin edessä olisi vain tekemättömiä töitä, odottavia askareita ja vaatimuksia arjen keskellä. Katse kääntyy ruokalistaan, kauppalistaan, lahjalistaan tai siivouslistaan. Kenellä mihinkin, mutta lopulta nämä listat johtavat meihin itseemme: ehdinkö tehdä sen ja tuon, jaksanko tätä, saanko tarpeeksi lahjoja tai osaanko antaa mieluisia lahjoja. Sen sijaan että odottaisimme Jumalan Pojan syntymäjuhlaa, odotamme itseltämme monenlaista.

Adventin aikaan valmistaudutaan suureen juhlaan. Kristuksen syntymä on juhla, johon on mukava luoda myös hienot ulkoiset puitteet - siisti koti ja hyvät ruuat, lahjoja läheisille ja ehkä myös köyhille lähellä tai kaukana. Eri ihmisillä erilaiset asiat tekevät juhlasta juhlan. Mutta sumentaako kaikki valmistelu näkökentän niin, että unohtuu juhlan aihe? Ihmismieli pitää monesti tärkeänä sitä tai niitä asioita, joihin arjessa keskitytään. Aidosti tärkeä asia voi unohtua, jollei sille suo aikaa.

Joulukuisessa markkinahumussa voi olla vaikea antaa omassa mielessä tilaa Jumalan työlle. Sydän ei kuule kutsua hiljentyä Sanan äärelle. Ja silti, adventin aika on juuri sopiva aika aloittaa alusta. Lähteä matkalle jouluun yhdessä Jumalan Sanan kanssa. Pysähtyä ihmettelemään sitä, että Jumala itse tuli Pojassaan maailmaan. Hiljentyä ja tehdä sydämessä tilaa aidolle joulun sanomalle.

Silloin sydän ja silmät voivat nähdä jälleen polun, jonka Jumala on valmistanut. Sydän voi nähdä pimeydessä sen valon, joka valaisee pimeimmänkin hetken. Silloin ihmisen mieli voi palata Jumalan viitoittamalle tielle.

Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. (Ps. 80:19-20)

Kommentoi kirjoitusta.

Raamatullista tietoa adventtiajasta

Sunnuntai 27.11.2016 - koottu eri lähteistä

Kynttila.gifSytytämme ensimmäisenä adventtina kynttilän ja ryhdymme joulun odotukseen.


Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi. Tällainen käytäntö vakiintui läntisessä kristikunnassa keskiajan lopulle tultaessa, ja se näkyy jo meidän ensimmäisessä messukirjassamme Missale Aboense (1488).

Adventtiaikaan (latinan sanasta adventus Domini = Herran tuleminen) kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jolloin profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta. Joulun odotusaikana seurakunta omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautuu kuulemaan sanomaa niiden toteutumisesta.

Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on vanhastaan alkanut jouluaattoon asti kestänyt adventtipaasto, jota kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta. Adventtiajan raamatuntekstit puhuvat Kristuksen tulemisesta neljässä merkityksessä:
 
Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus-lapsessa (Kristuksen ensimmäinen tuleminen)
Jeesuksen tuleminen lupausten täyttäjänä kansansa keskelle
Kristuksen tuleminen sanassa ja pyhissä sakramenteissa seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin Kristuksen tuleminen kaikkeuden Herrana aikojen lopulla (Kristuksen toinen tuleminen).
 
Nämä näkökulmat ilmenevät myös adventtipyhien latinankielisissä nimissä, joita esimerkiksi Turun piispa Eerik Sorolainen käytti Postillassaan (1621).
Neljäs adventtisunnuntai omistetaan useimpien kirkkojen tavoin lasta odottavalle Marialle.
 
Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen

Koottu eri lähteistä

Kommentoi kirjoitusta.

Reformaatio - mitä se nyt on?

Torstai 3.11.2016 klo 9:20 - Antti Linkola

2016.11.03.refor.jpg

Sunnuntai-iltana 30.10. istutettiin piispamme Sepon ohjauksessa Lappeenrannan kirkon pääsisäänkäynnin kohdalle metsälehmus, joka liittää Lappeenrannan seurakunnat Wittenbergissä kasvavaan viidensadan reformaatiopuun monumenttiin. Seurakuntien edustajat istuttivat viime keväänä Wittenbergiin meidän puumme, jonka järjestysnumeroksi tuli 311. Kyseessä oli hopealehmus, joka menestyy siellä, muttei täällä.

Metsälehmus on kotoperäinen laji. Kaupungissa yleisin lehmus on puistolehmus, joka on risteytys . Lehmus on suosittu, koska se pitää huolen itsestään ja kasvaa sopusuhtaiseksi. Se juurtuu uuteenkin paikkaan. Samaa taitoa monet tarvitsevat nykyisin omassa elämässään.

Martti Luther meni Erfurtin luostariin heinäkuussa 1505 etsiäkseen vastausta  hengelliseen hätäänsä. Ankara hyveellinen kilvoittelu ei auttanut. Itselle ja ystäville sattuneet vaaralliset läheltä-piti-tilanteet lisäsivät pelkoa. Raamatusta löytyi kuitenkin Jumalan armo Kristuksen tähden, ilmaiseksi. Saksassa anekauppa rehotti. Rahalla katsottiin päästävän kuoleman jälkeen odottavan kiirastulen tuskista suoraan taivaan autuuteen  vaikka mitä syntejä oli tehty. Tästä pillastuneena 31. päivänä lokakuuta 1517  Luther lähetti 95 teesiään piispalleen ruhtinas Albrektille, joka möi paavin myöntämää anetta velkojensa maksamiseksi ja Pietarinkirkon korjausmenojen peittämiseksi.  Albrektin esikunta avasi kirjeen vasta 17. marraskuuta, mutta siihen mennessä kirje oli ilman Lutherin myötävaikutusta käännetty saksaksi, painettu ja levinnyt ympäri Saksaa. Tarkoitus oli ollut vain saada aikaan keskustelu räikeästä epäkohdasta.

Teesit löytyvät netistä hakusanoilla 95 teesiä. Ne tuntuvat hyvin spontaaneilta, kieli on värikästä,  sävy vaihtelee kunnioittavasta pilkalliseen. Otetaan vaikka teesi 75: "On mieletöntä pitää paavin anetta korkeassa arvossa, että se muka voisi hankkia ihmiselle synninpäästön, vaikka hän - mikä kuitenkin on mahdotonta - olisi raiskannut Jumalan äidin."  Tällaista ei voisi lukea meidän kirkoissamme.  

Teesien lähtökohtana on Jeesuksen julistus: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" (Matt 4:17) Edellisessä kirkkoraamatussa sanottiin: Tehkää parannus. On siis aika tarkastella, missä mennään. Mitä tämä merkitsee meille ikäänkuin vahingossa alkaneen uskonpuhdistuksen juhlavuonna?

Parannusta voi kukin tehdä vain omasta puolestaan, vaikka meillä taitaa olla enemmän taipumusta toisten elämän paranteluun. Miten eläisin hyvän elämän?  Juhlavuoden vastaus on sen teemassa: Armoa! Hyvä elämä on Jumalan lahja, joka monille kelpaa vasta silloin, kun on huudettava armoa. Eli Jumala on lähimpänä niitä, joiden elämä on ihan sekaisin ja tulevaisuus näyttää toivottomalta. Heille armo kelpaa. Teesi 4: "Sen tähden kestääkin Jumalan rangaistus siihen asti, kunnes ihminen itse tuomitsee itsensä (se on todellinen sisäinen parannus), nimittäin siihen asti, kun on käyty sisälle taivaan valtakuntaan."  

Lappeenrannan seurakunnissa on monenlaista juhlaa reformaation juhlavuoden aikana. Armoa!  Me tarvitsemme sitä myös toinen toisiltamme. Ei kanneta kaunaa. Katkeruus myrkyttää mielen. Ja kun ei osata armahtaa, mennään sinne, mistä armo löytyy. Lucas Cranachin Reformaatioalttarin neljännessä taulussa Martti Luther saarnaa ristillä riippuvasta Kristuksesta - kuulijoiden joukosta erottuu hänen vaimonsa ja lapsensa.

Antti Linkola

Lähde: Gottfried Fitzer: Mitä Luther todella sanoi. WSOY 1970

Kommentoi kirjoitusta.

Lisää kirjoituksia