Yhteystiedot

Alakylän asioissa:

Rovasti Reijo Moilanen 0403126302

Pastori Tiina Huikuri
040 3126 305

Nettisivut Arto Auranen arto@auranet.fi
0400654526

PÄIVÄN SANA

Satunnainen kuva

Lauluveikot
Kahvilla2

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:
8227 kpl

KALASTAJIA JA SAALIITA

Keskiviikko 28.9.2011 klo 16:48 - Pirkko-Leena Palovirta

Ajatelmia Alakylältä

KALASTAJIA JA SAALIITA

Pirkko-Leena Palovirta

Veljeni ja hänen vaimonsa saivat kesäpaikkansa järvestä hauen, joka painoi 13,063 kg. He saivat hauen kohtuullisin ponnistuksin veneeseen ja irrotetuksi verkosta. Hauki ihmetteli jonkin aikaa ahdasta uimistilaansa saavissa, sitten se punnittiin, valokuvattiin – ja päästettiin takaisin vapauteen. – Kasvamaan, oli velimies todennut.

Isoisäni, äidin isä, oli ammattikalastaja Suomenlahden Lavansaaresta. Hän, kuten muutkin saarelaiset, joutui sodan uhatessa lähtemään kotisaarestaan mantereelle lokakuussa 1939. Isoisä nukkui pois Kotkassa juuri ennen minun syntymääni. Olen siis nähnyt hänet, hänen veneensä ja verkkonsa vain muutamassa valokuvassa.

Vanhempani harrastivat verkkokalastusta keski-ikään saakka, minä lapsena heidän kanssaan. Muistan varhaiset kesäaamut, aamuauringon, usvan järven pinnalla, tyynen vedenpinnan. Muistan kovan tuulen ja aallokon, joka pyrki kuljettamaan venettä vaikka kuinka yritti soutaa tai huovata isän ohjeiden mukaan. Muistan, kuinka talvella verkkoja kokiessa viima kävi poskipäihin ja pakkanen nipisteli sormia. Silloin isä otti käteni paljaisiin käsiinsä ja lämmitti sormet lämpimiksi.

Eräänä talvena isä sai elämänsä hauen, joka painoi vähän yli 9 kg. Hän sattui silloin olemaan yksin verkoilla. Hauesta riitti naapureillekin annettavaksi, ja äidin valmistamat kalaruuat maistuivat. Jossain vaiheessa isä sai lahjaksi pyyhkeen, jossa oli teksti ”Mikkää ei ole niin katteelline ku kalamies”. Tarina ei kerro, tarkoittiko teksti isääni vai kenties lahjanantajaa!

   * * *

Jo alakouluaikana raamatunkertomus Pietarin kalansaaliista teki minuun suuren vaikutuksen. Ehkä silloin kiehtoi eniten kertomuksen ihme: kaksi veneellistä kaloja, kun Jeesus oli neuvonut hyvän kala-apajan. Mistä Jeesus tiesi niin hyvän paikan?   Markuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ja Pietarin ja hänen veljensä kohtaamisesta näin:       Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän  veljen Andreaksen. He olivat kalastamassa heittoverkolla; he olivat  näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä  teen teistä ihmisten kalastajia.” He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät  seuraamaan Jeesusta.  (Mark.1:16-18)

Pietari ja Andreas vastasivat Jeesuksen kutsuun myönteisesti – ja epäröimättä. He lähtivät heti Jeesuksen mukaan.

Luukkaan evankeliumissa Simon Pietarin kutsu on kerrottu yksityiskohtaisemmin. Eräänä päivänä Jeesus oli opettamassa kansaa rannalla, ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään. Jeesus huomasi kalastajat, astui Simonin veneeseen ja pyysi tätä soutamaan edemmäksi  rannasta. Pienen matkan päästä Jeesus sitten jatkoi opetusta veneessä istuen.

 Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään  veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi:  ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet  mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.”  (Luuk.5:4,5)

Pietari, Andreas ja heidän toverinsa olivat kalastajia, jotka osasivat varmasti ammattinsa – mutta siitä huolimatta he olivat jääneet ilman saalista. Väsymys painoi, ja hetken aikaa Pietari oli haluton jatkamaan kalastusta, mutta sanoikin sitten ratkaisevat sanat: ” --- kun sinä niin käsket.”  Oleellista tilanteessa olikin Pietarin asenne ja hänen toimintansa, se että hän noudatti Jeesuksen käskyä. Tuloksen tiedämme: Pietarin kalansaalis.

Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi:

 ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” --- Mutta  Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten  kalastaja.”  (Luuk.5:8-10)

Ei kommentteja.

KAIKKI TÄMÄ JA TAIVAS MYÖS

Tiistai 27.9.2011 klo 9:25 - Martti Asikainen

KAIKKI TÄMÄ JA TAIVAS MYÖS

22.9.2011 kello 11:48, kirjoittaja: alakyla

Martti Asikainen

***

Joskus jo vuosikymmeniä sitten eräs uskonnonopettaja kirjoitti otsikkona olevasta aiheesta pieneen itse painettuun nuorten lehteen. Itse kirjoituksesta en enää paljon muista, mutta jostain syystä tuo otsikko on aika ajoin tullut mieleeni. Mielestäni aiheen ajankohtaisuus on vain lisääntynyt koko ajan. Voinko saada kaiken täällä maan päällä ja vielä taivaan?

Viime kuukausina talousuutiset ovat olleet päivittäisiä ja näyttää siltä, että kaiken tämän maallisen tavoittelussa on menty niin pitkälle, että velkaantumisen rajat on ylitetty ja ainoaksi mahdollisuu-deksi näyttäisi jäävän vähemmällä toimeen tuleminen. Myös luonnonvarojen käyttö on ylittänyt luonnon kestokyvyn. Huolestuttavat uutiset eri puolista maailmaa tuntuvat vain lisääntyvän, joten ajoittain se vaikuttaa mielialaankin. Vaikuttamisen mahdollisuudet tuntuvat olemattomilta.

Mitähän seuraavassa Jeesuksen lupauksessa oikein tarkoitetaan? ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” Matt 6:33. Uskon, että tässä ensisijaisesti viitataan arvojärjestykseen. Tärkeimpänä on yhteys Jumalaan, tämän yhteyden etsiminen ja hoitaminen Jeesukseen luottaen. Sitten Jumala on luvannut myös pitää huolta ajallisista tarpeistamme. Ennen tuota kohtaa Jeesus puhuu taivaan linnuista ja kedon kukista, joista Jumala pitää huolta. Samoin hän kehoitti: ”Älkää siis murehtiko: `Mitä me nyt syömme?` tai `Mitä me juomme` tai `Mistä me saamme vaatteet?” Matt. 6:31. Näitä jokapäiväisessä elämässä tarvittavia asioita ja tavaroita uskon Jeesuksen tarkoittaneen, ei kaikkea tämän maailman mainetta, tavaraa ja kunniaa.

Entä millaisia näkökulmia 10 käskyn laki antaa tähän aiheeseen? Kun raha ja omaisuus näyttää joskus nousseen ihan epäjumalan asemaan, niin ensimmäinen käsky sanoo hyvin selkeästi: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, sinulla ei saa olla muita jumalia. Moni muukin käsky liittyy omaisuuteen, kuten: Muista pyhittää lepopäivä, älä varasta ja älä tavoittele toisen omaa. Taitaa monesti aiheeseen liittyä myös vanhempien kunnioittaminen ja valheellisen todistuksen toisista antaminen. 10 käskyä antaa meille hyvät suuntaviitat siihen, että emme tavoittelisisi kaikkea täällä maailmassa keinolla millä hyvänsä. Sen tarkoitus on myös näyttää meille syntisyytemme ja johtaa meidät etsimään anteeksiantamusta Jeesukselta Hänen ristinkuolemaansa vedoten.

Otsikko antaa myös mielikuvan siitä että kaiken mallisen hyvän lisäksi saa vielä taivaan itselleen. Jotenkin tuntuu aika yleiseltä ajatus, että kunnon kansalaisilta ei Jumala voi taivaspaikkaakaan kieltää. Luulen, että alunperin otsikko onkin ollut näin: Kaikki tämä ja taivas myös? Yksi kysymysmerkki ratkaisee paljon. Monella ihmisellä taivas unohtuu maallisten asoiden tavoittelemisen rinnalla. Uskon että kirjoittajalla oli siten ollut tarkoitus herättää miettimään, mikä on elämän tärkeysjärjestys. Tärkeintä on uskoa Jeesukseen ja päästä siten Hänen seurassaan taivaaseen, sitten tehdä parhaansa myös ajallisten asioiden ja vastuiden hoitamisessa.

Entä sitten taivas lohdutuksena kaiken elämän kurjuuden ja kärsimyksen jälkeen? Viitteitä tähän suuntaan löytyy Jeeuksen kertomuksessa rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Huomattavan suurella osalla ihmiskuntaa elämä on ulkonaisesti hyvin vaatimatonta tai monissa maissa elämä on hyvin levotonta ja ristiriitaista, joten toivo taivaasta voi merkittävästi auttaa vaikean arjen kestämistä. Kristillinen toivo taivaasta, jonne Jeesus johdattaa omansa tämän matkan vaivojen jälkeen, tuo merkityksen myös kilvoitukseen puutteellisuuden, sairauksien ja kärsimysten  keskellä. Samoin se ohjaa toimimaan toisten hyväksi ja rukoilemaan toisten puolesta.

Jo täällä maan päällä Jumala ”vilauttaa” joskus taivasta. ”Hän luonamme on armollaan, lämmittää meidät paisteellaan, ja taivasta jo päällä maan on hetki hänen seurassaan.” Virsi 229:3

Ei kommentteja.

Matkalle lähdössä

Tiistai 20.9.2011 klo 18:49 - Reijo Moilanen

Ajatelmia Alakylältä

Viikko 36.

Matkalle lähdössä

Reijo Moilanen

Matkalle on mukava lähteä, etenkin kun matkakohde on mielenkiintoinen ja kun on vielä tiedossa miellyttävää matkaseuraa. Tällaisia matkoja ovat esimerkiksi matkat puolison, ystävien tai työtovereiden kanssa. Miellyttävien matkojen joukkoon olen saanut ilokseni laskea myös lukemattomat ryhmämatkat Israeliin tai muihin mielenkiintoisiin maihin.

Jos Jumala suo niin pian olen taas pienen ryhmän kanssa lähdössä Israeliin. Saamme kulkea mainion oppaan Dave Hasesonin pikkubussilla beduiinikylästä Kuolleelle Merelle ja Jerusalemin kautta Galileaan. Kaikki tämä yhdessä viikossa.

Matka on aina miellyttävä. Yhtä miellyttävää on ollut se kun on voinut valmistautua matkaan, ensi suunnitella matkan ajankohtaa ja matkakohdetta. Sitten on saanut ajatella matkan sisältöä ja kaikkea mitä matka voisi antaa.

Opiskeluaikanani asuin pari ensimmäistä vuotta nyt jo 100 vuotta täyttäneessä evankelisen liikkeen asuntolassa Domus Evangelicassa. Siellä meistä opiskelijoista pidettiin hyvää huolta niin ruumiin kuin sielunkin puoleen. Kerran viikossa rovasti Esa Santakari piti raamattupiiriä tulevan viikonvaihteen saarnateksteistä.

Eräs opetus on jäänyt erityisesti mieleen. Esa Santakari kertoi kuinka sana vanhurskas, joka merkitsee Jumalalle kelvollista voi tarkoittaa myös matkalle valmista. Ajatus liittyi erityisesti siihen, että purjevene on valmiina merimatkalle lähtöön, purjeet ja koko laiva valmiina. Hän sanoi, että vanhurskas ihminen on koko ajan valmis matkalle, myös viimeiselle matkalle silloin kun Jumala armossaan kutsuu meidät tästä ajasta.


kinneret.jpg

Kuva Autuuksien vuorelta Gennesaretin järvelle.
Kuva otettu huhtikuulla 2011 Reijo Moilanen

Tämä ajatus on jatkuvasti ajankohtainen monessakin mielessä. Ajattelemme monenlaisia matkoja tässä ajassa. Ajatus valmiudesta lähteä tulee ajatuksiin hautajaisissa joko läheisteni tai niissä joissa saan olla pappina. Myös syksy ja siihen liittyvä muuttolintujen lähtö liittyy samaan.

Syyskuulla tai lokakuun alussa olen saanut olla saattamassa useita läheisiäni, äitini, kummitätini ja viimeiseksi isäni. Äitini ja siskonsa lähtivät tästä ajasta kumpikin nopeasti ja yllättäen -- isäni taas pitkällisen sairauden murtamana. Uskon heidän kaikkien olleen matkalle valmis. Jälleennäkemisen toivossa ajattelen heitä

ja liitän heihin moniin moniin tuntemiini ihmisiin psalmin sanat

Kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi,
Herra Sebaot!

3 Minun sydämeni nääntyy kaipauksesta, kun se ikävöi Herran temppelin esipihoille. Minun sieluni ja ruumiini kohottaa riemuhuudon, kun tulen elävän Jumalan eteen.

4 Herra Sebaot,
minun kuninkaani ja Jumalani!
Sinun alttarisi luota
on varpunenkin löytänyt kodin,
pääskynen pesäpaikan,
jossa se kasvattaa poikasensa.

5 Miten onnellisia ovatkaan ne, jotka saavat asua sinun huoneessasi! He ylistävät sinua alati.

6 Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.

7 Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.

8 Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa, ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.

On hyvä odottaa matkaa ja valmistella sitä. On hienoa kun saa lähteä ja vielä hienompaa, kun pääsee perille päämäärään, näin tässä ajassa ja myös silloin kun ajattelemme matkaa ja päämäärää jonne nyt saamme vain uskossa katsoa mutta jonka Jumala on meille matkamiehille valmistanut.

* * *

1 kommentti .