KALASTAJIA JA SAALIITA

Keskiviikko 28.9.2011 klo 16:48 - Pirkko-Leena Palovirta

Ajatelmia Alakylältä

KALASTAJIA JA SAALIITA

Pirkko-Leena Palovirta

Veljeni ja hänen vaimonsa saivat kesäpaikkansa järvestä hauen, joka painoi 13,063 kg. He saivat hauen kohtuullisin ponnistuksin veneeseen ja irrotetuksi verkosta. Hauki ihmetteli jonkin aikaa ahdasta uimistilaansa saavissa, sitten se punnittiin, valokuvattiin – ja päästettiin takaisin vapauteen. – Kasvamaan, oli velimies todennut.

Isoisäni, äidin isä, oli ammattikalastaja Suomenlahden Lavansaaresta. Hän, kuten muutkin saarelaiset, joutui sodan uhatessa lähtemään kotisaarestaan mantereelle lokakuussa 1939. Isoisä nukkui pois Kotkassa juuri ennen minun syntymääni. Olen siis nähnyt hänet, hänen veneensä ja verkkonsa vain muutamassa valokuvassa.

Vanhempani harrastivat verkkokalastusta keski-ikään saakka, minä lapsena heidän kanssaan. Muistan varhaiset kesäaamut, aamuauringon, usvan järven pinnalla, tyynen vedenpinnan. Muistan kovan tuulen ja aallokon, joka pyrki kuljettamaan venettä vaikka kuinka yritti soutaa tai huovata isän ohjeiden mukaan. Muistan, kuinka talvella verkkoja kokiessa viima kävi poskipäihin ja pakkanen nipisteli sormia. Silloin isä otti käteni paljaisiin käsiinsä ja lämmitti sormet lämpimiksi.

Eräänä talvena isä sai elämänsä hauen, joka painoi vähän yli 9 kg. Hän sattui silloin olemaan yksin verkoilla. Hauesta riitti naapureillekin annettavaksi, ja äidin valmistamat kalaruuat maistuivat. Jossain vaiheessa isä sai lahjaksi pyyhkeen, jossa oli teksti ”Mikkää ei ole niin katteelline ku kalamies”. Tarina ei kerro, tarkoittiko teksti isääni vai kenties lahjanantajaa!

   * * *

Jo alakouluaikana raamatunkertomus Pietarin kalansaaliista teki minuun suuren vaikutuksen. Ehkä silloin kiehtoi eniten kertomuksen ihme: kaksi veneellistä kaloja, kun Jeesus oli neuvonut hyvän kala-apajan. Mistä Jeesus tiesi niin hyvän paikan?   Markuksen evankeliumissa kerrotaan Jeesuksen ja Pietarin ja hänen veljensä kohtaamisesta näin:       Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän  veljen Andreaksen. He olivat kalastamassa heittoverkolla; he olivat  näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä  teen teistä ihmisten kalastajia.” He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät  seuraamaan Jeesusta.  (Mark.1:16-18)

Pietari ja Andreas vastasivat Jeesuksen kutsuun myönteisesti – ja epäröimättä. He lähtivät heti Jeesuksen mukaan.

Luukkaan evankeliumissa Simon Pietarin kutsu on kerrottu yksityiskohtaisemmin. Eräänä päivänä Jeesus oli opettamassa kansaa rannalla, ja väkijoukko tungeksi hänen ympärillään. Jeesus huomasi kalastajat, astui Simonin veneeseen ja pyysi tätä soutamaan edemmäksi  rannasta. Pienen matkan päästä Jeesus sitten jatkoi opetusta veneessä istuen.

 Lopetettuaan puheensa Jeesus sanoi Simonille: ”Souda vene syvään  veteen, laskekaa sinne verkkonne.” Tähän Simon vastasi:  ”Opettaja, me olemme jo tehneet työtä koko yön, emmekä ole saaneet  mitään. Mutta lasken vielä verkot, kun sinä niin käsket.”  (Luuk.5:4,5)

Pietari, Andreas ja heidän toverinsa olivat kalastajia, jotka osasivat varmasti ammattinsa – mutta siitä huolimatta he olivat jääneet ilman saalista. Väsymys painoi, ja hetken aikaa Pietari oli haluton jatkamaan kalastusta, mutta sanoikin sitten ratkaisevat sanat: ” --- kun sinä niin käsket.”  Oleellista tilanteessa olikin Pietarin asenne ja hänen toimintansa, se että hän noudatti Jeesuksen käskyä. Tuloksen tiedämme: Pietarin kalansaalis.

Tämän nähdessään Simon Pietari lankesi Jeesuksen jalkoihin ja sanoi:

 ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” --- Mutta  Jeesus sanoi hänelle: ”Älä pelkää. Tästä lähtien sinä olet ihmisten  kalastaja.”  (Luuk.5:8-10)