LUVASSA VALOA JA VARJOJA

Torstai 1.12.2011 - Pertti Huttunen

Tapasin äskettäin ystävän, jota vuosiin en ollut nähnyt. Pitkä ei ollut tuo juttutuokio. Mutta, miksi hän halusi kertoa tärkeimpinä uutisina liittymisestään hieman erikoiseen, uskonnolliseksikin luokiteltuun joukkoon. Tätä jäin tapaamisen jälkeen miettimään. Oliko siinä viesti papille? Eikö oma seurakuntayhteys tyydyttänyt? Antanut niitä henkisiä ja uskonnollisia virikkeitä joita hänen sydämensä oli etsinyt? Onko hengellisten kysymysten käsittely meidän suomalaisten mielestä niin perimmäisen mutkikasta?

Avoimin silmin maailmaa katseleva on tänään enemmän kuin hämmentynyt? Arabimaiden kuohunta ei näytä laantumisen merkkejä. Euroopan sydänmailla käy myllerrys, jonka tuloksista ei kukaan ole selvillä.

Ja Tiernapojat laulavat: Maan päällä metelin alla se kansa, kansa soitti, vaan Piltin hartioilla se herruus lepäilevi.

Hän on sen Ylhäisen koitto, mi maailmaa valaisevi…

Kun kääntää huomionsa kotoisen kirkon suuntaan, eipä taida olla juuri sen selvempää. Erilaisia evankeliumin leviämisen kannalta kehällisiä kysymyksiä nostetaan loppumattomiksi kiistakysymyksiksi. Ja, jos mikä on hämmentävintä, kirkon oleellisin tehtävä, lähetysnäky on tehty kyseenalaiseksi? Kysymykseen vastataan, että kaikkihan jo jotenkin uskovat.

Armeijan termejä käyttäen, bunkkereista on siirrytty avoimeen maastoon. Eteneminen on kuitenkin pysähtynyt, sotakoneet sammutettu eikä kukaan tiedä mihin suuntaan edetä vihollinen kun on jo kaikkialla. Odotusta, odotusta, ilman sen selkeämpää tietoa tulevasta. Ehkä jossakin yritetään demokraattisia neuvotteluja, vai onko sekin vain kinastelua ja riitelyä, vihapuheita?

Elämme nyt adventtiaikaa, tulemista, odotusta, armon vuotta 2011. Mitä pitäisi odottaa, ketä? Mistä valoa pimeään?

En muista, oliko ennen vai jälkeen Jom Kippurin sodan kun Israelin tuolloinen ulkoministeri Abba Eban totesi Lähi-idässä kaivattavan ennen kaikkea karismaattista johtoa poliittisiin ratkaisuihin. Odottiko juutalainen valtiomies Messiasta? Ei Ebania pidetty edes mitenkään uskonnollisena henkilönä. Kieltää ei voi, etteikö hän osunut täsmälleen oikeaan, ajatellaan sitten ahtaan paikallisesti tai laajan globaalisti ja kenties vieläkin laajemmin.

Kaiken sekavuudelta näyttävän keskeltä löytyy ratkaisu, nerokas ja yksinkertainen: Ihminen voi muuttua. Ihmiskunnalla on toivoa, huomispäivään voi vaikuttaa. Paratiisia ei tästä maailmasta vielä tule eikä kaikkia väärintekijöitä saada vastuuseen. Mutta elämään löytyy mielekkyys ja toivo. Ilo valloittaa ahdistuneet mielet kun elämän salaisuus alkaa paljastua. Nimittäin: Jumala ei ole hyljännyt luomiaan ja lunastamiaan, sanoo Immanuel. Kristus syntyy, kiittäkää! Hiljainen muutos, vallanvaihto alkaa sitä mukaa kun itsekkään ihmisen sydän huomioi vierellään kulkijan.

Lopuilleen kääntyvä ajastaika tullaan kirjaamaan muistiin vuotena jolloin valesairaanhoitaja kopioi valelääkärin lumelääkereseptin, jonka valesairas jne.. Mutta, myös vuotena jolloin tuhannet ja tuhannet löysivät elämäänsä totuuden, todellisen pohjan. Kaikessa hiljaisuudessa. Sen havaitseminen riippui tietysti ratkaisevasti korvien ja silmien auki pitämisestä.

Siunattua Adventin ja Joulun juhla-aikaa, valoa ja iloa!

Pertti Huttunen