Nyt olisi tilausta uudenvuodenlupauksille

Perjantai 30.12.2011 - Jouni Viuhko

Vuodenvaihteen taitekohdassa muistellaan, mitkä olivat päättyneen vuoden puheenaiheita Suomessa. Sosiaalinen media oli varmasti yksi. Blogit, Twitter tai Facebook mainittiin uutisissa päivittäin ja niiden eduista, haitoista ja mahdollisuuksista riitti tarinaa. Eräät poliittiset skandaalitkin lähtivät liikkeelle sosiaalisesta mediasta.

Uudenvuodenlupauksista ei monikaan piittaa, mutta nyt niille olisi tilausta. Minun puolestani kaikki lähimmäisiään internetin keskustelupalstoilla herjaavat saisivat luvata itselleen siistivänsä tänä vuonna kielensä - tai sitten vaietkoot kokonaan bittitaivaan seurakunnassa.

Jos on vähänkään vilkuillut minkä tahansa aiheen nettikeskustelua vaikkapa päivälehtien foorumeilla, ei ole voinut olla huomaamatta suomalaisten tapaa tölviä, solvata tai suoranaisesti vihata toisen täysin asiallista kommenttia johonkin asiaan. Mistä tällainen kumpuaa? Onko netti täynnä moukkia vai onko se tehnyt meistä sellaisia?

Katselin viimeksi erään venejulkaisun keskustelupalstaa. Siellä yksi 20 hevosvoiman perämoottorista lisätietoa haikaileva esitti järkeviä kysymyksiä vastattavaksi oman hankintansa tueksi. Hän siis hyödynsi sosiaalista mediaa juuri niin kuin piti.

Mitä hänelle vastattiin? Ensimmäisessä vastausviestissä joku lähimmäinen haukkui kysyjän ääliöksi sekä kehotti olemaan koskaan astumatta mihinkään veneeseen, koska ei osaa tehdä oikeita kysymyksiä. Toisessa viestissä kysyjää neuvottiin ilmeisen heikkolahjaisena välttämään kaikkia moottoreita ja kolmannessa joku lupasi survoa risteilijällään kyseisen henkilön pikkupaatin tuhannen päreiksi, jos sattuu reitille.

Että tällaista keskustelua?  En yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi kirjailija Kari Hotakainen sanoi pysyttelevänsä kaukana Facebook-narsismista, sosiaalisen median aikasyöppöydestä ja herjakeskusteluista ja suosivansa mieluummin perinteistä ”epäsosiaalista mediaa”.

Mihin nettikeskusteluissa ovat jääneet asiallinen argumentointi, kohteliaisuudet ja kirjalliset inhimilliset eleet? Monet väittävät sosiaalisen median vahvistavan ihmisissä sellaisia piirteitä, jotka muutenkin olemassa olevina johtavat ongelmiin: narsismia, välinpitämättömyyttä, tahdittomuutta, töykeyttä, mahtailua, kiusaamista, suhteettomien unelmien tavoittelua, hetken mielijohteiden ylivaltaa ja kaiken keskipisteeksi asettumista. ”I”, siis ”minä”, on tärkeä asia sosiaalisessa mediassa.

Netin online-maailmassa ei ole sanomisiamme suhteuttavia kanssaihmisten ilmeitä ja eleitä, siis viestin vastaanottajien reaktioita, jotka kasvokkain suodattavat normaalin keskustelun asialliseksi. Ilmiselvästi läheskään kaikki eivät kykene tiedostamaan, minkälainen kirjoittaminen on epäsopivaa ja minkälainen ei. Ihmisten sosiaalinen käyttäytyminen ei ole pysynyt teknologian kehittymisen kannoilla.

Siksi joidenkin internetin kansalaiskeskustelujen nimittäminen sosiaaliseksi mediaksi on vitsi: siellä vellovista loukkaavista viesteistä on sosiaalisuus kaukana. Sanon kuin se kuuluisa mielensäpahoittaja: kyllä ei ole sivistys ja lähimmäisenrakkaus tavoittanut vielä kaikkia näppäimistön äärellä.

Kuten kaikissa tällaisissa kirjoituksissa, tässä vaiheessa kuuluu ylistää sosiaalisen median hyötyjä. En tee poikkeusta, mutta pysyn kriittisenä niin kauan, kunnes ystävälliset ja harkitut puheenvuorot lamaavat nettikeskusteluissa alleen ilkeät ja loukkaavat. Nyt näin ei ole. Monella olisi uudenvuodenlupauksen paikka.      

Hyvää alkavaa vuotta 2012