Blogin arkisto

Blogikehoitus

Tietoa kirjoituksista
Blogia hoitaa Keijo Martikainen

Yhteystiedot

Alakylän asioissa - kysy meiltä - vastaamme mielellämme!

Vs. kappalainen
Kukka-Maaria Kalpio
040 3126 302 kukka-maaria.kalpio@evl.fi

Diakonissa
Marika Gustafsson
040 3126 321 marika.gustafsson@evl.fi

Lastenohjaaja
Kaisa Tuosa
040 3126 859
kaisa.tuosa@evl.fi

PÄIVÄN SANA

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:196206 kpl

Alakylän ajatelmia

"Äitee" Rantasesta pääsiäisen juhlaan

Torstai 30.3.2017 klo 15:44 - Reijo Moilanen

2017.03.pajunkissat.jpg

Varma kevään merkki palloilu-urheilujen pudotuspelien
kanssa on silmuistaan aukeavat pajunkissat.

Maaliskuun alussa monet suomalaiset jännittivät Lahden MM-kisoissa hiihtäjiemme menestystä. Tuloksena oli monta hienoa suoritusta. Mielestäni sykähdyttävin oli  ikinuoren Siiri "Äitee" Rantasen hieno kunniakierros Salpausselän kisamontussa. Suomi on hiihtomaa ja me muistamme - emme  vain tämän päin sankareita - vaan myös heitä jotka ovat aiemmin tuoneet maallemme mainetta ja kunniaa. Maailma on paljon muuttunut Siiri Rantasen aktiivipäivistä. On tullut paljon uusia lajeja ja urheilumuotoja. Emme me nuoruudessamme tienneet mitään esimerkiksi salibandystä tai kaikkiin tämän päivän palloilulajeihin liittyvästä asiasta, play-offeista. Tätä kirjoitettaessani elämme kaunoluistelun MM-kisojen aikaa. Samaan aikaan eri palloilulajeissa on kausi edennyt niin pitkälle että nyt ovat vuorossa kaikkein parhaimmilla joukkueilla play-offit.

Niissä on kyse  aika uudesta asiasta. Esimerkiksi vuodelta 1973 oleva sanakirja kertoo vain, että play tarkoittaa esimerkiksi leikkiä. Kuitenkin vuodelta 1993 oleva sanakirja kertoo jo, että kyse on varsinaisen sarjan jälkeen pelattavista mestaruusotteluista palloilusarjoissa.

Käytännössä asia toimii siten, että  sarjan päätyttyä  yleensä kahdeksan  joukkuetta jatkaa ns mitallipeleissä eli play-offeissa. Yleensä sarjan ykkönen pelaa kahdeksatta joukkuetta vastaan, kakkonen seiskaa jne. Jatkoon pääsee se joka ensin saa kolme (tai neljä) voittoa. Näin pelataan kunnes on jäljellä enää kaksi joukkuetta. He ratkaisevat sitten mestaruuden.

Sarja on mielenkiintoinen mutta siinä on myös kielteiset puolensa. Vain voittajat havaitaan ja huomioidaan. Häviäjä pelataan sananmukaisesti pois.
Rohkaisen näitten sivujen lukijoita seuraamaan aktiivisesti oman kotikaupungin joukkueiden edesottamuksia. En kuitenkaan suosittele normaaliin elämään play-offeja.
Ei siis pudoteta kanssaihmisiä pois vaan päinvastoin pyritään siihen että kaikki pysyvät mukana aktiivisessa elämässä. Se toiminta missä esimerkiksi eri järjestöt ja seurakuntamme ovat mukana se auttaa jaksamaan. Kun järjestetään tilaisuuksia, retkiä, matkoja ja muuta mielekästä tekemistä niin se kaikki auttaa meitä pysymään virkeimpinä. Kehotan itseäni ja kaikkia kutsumaan toisiamme mukaan ettei vain kukaan jäisi syrjään ja tulisi pois pelatuksi.

Paastonaika on tätä kirjoitettaessa jo yli puolen välin. Marianpäiväkin on jo takana. Mielessäni on palmusunnuntain Raamatun Sana jossa meille kerrotaan Jeesuksesta joka tuli tähän maailmaan pelatakseen meidät kaikki in eli sisälle Jumalan valtakuntaan.
" Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa, hän alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti."

Jeesus tuli palvelemaan ja pelastamaan. Hän ei pelaa ketään pois. Synti rikkoo ihmisen suhteen toisiin ihmisiin ja koko luomakuntaan. Jeesus rakentaa myös tämän yhteyden. Synti rikkoo ihmisen ja Jumalan välisen yhteyden. Jeesuksen ristinkuolema on meille kaikille avoin ovi iankaikkiseen elämään.
On hyvä ja turvallista elää tätä päivää ja kulkea kohti huomista. Jeesuksessa meillä on anteeksiantamus ja rauha eikä kukaan pelaa meitä pois koska Hän itse on meidän puolustajamme.

"Jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme, ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas,
antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

Siunausta paastoon ja riemukasta pääsiäisen aikaa!

Reijo Moilanen

Kommentoi kirjoitusta.

Reijo "Renu" Moilasen eläkkeelle lähtö väritti Alakylän aluetyötä vuonna 2016

Perjantai 27.1.2017 klo 23:24 - Keijo Martikainen

2017.01.renu.jpg

Alakylän aluetyön toiminnassa yli kolme vuosikymmentä uupumatonta työtä tehnyt Reijo "Renu" Moilanen siirtyi eläkkelle kesällä 2016. "Renua" muistettiin alueen järjestämässä Pop up ravintolapäivässä omin seremonioin.

Lappeenrannan seurakunnan Alakylän aluetyön toimintaa vuonna 2016 väritti pitkäaikaisen aluepapin Reijo"Renu" Moilasen eläkkeelle siirtyminen, kertoo Alakylän aluetyön viime vuoden toimintakertomus.  "Renu" toimi aluepappina kylällä yli kolme vuosikymmentä. Lappeenrannan seurakunnan palveluksessa hän oli vuoden 1981 vapusta vuoden 2016 heinäkuun loppuun. Eli 35 vuotta. Alakylän aluepappina jatkoi "Renun" jälkeen Tiina Huikuri.

Alakylän aluetyön toiminta-ajatus lähelle tulevasta ja eri-ikäisiä seurakuntalaisia alueelta tavoittava toiminta onnistui vuoden aikana hyvin. Toimintaa oli monipuolisesti kaikissa alueen kaupunginosissa: Peltolan-, Alakylän -ja Harapaisten alueilla. Toiminnan keskiössä olivat aluejumalanpalvelukset ja tutuiksi tulleet hartaushetket ulkoilmatapahtumina. Aluejumalanpalveluksia pidettiin kaksi kertaa Kimpisen kampuksella (31.1. ja 27.11.) ja kaksi kertaa Kauppakadun Palvelutalolla (8.5. ja 9.10).  Perinteinen jouluaaton hartaushetki Ratapuistossa kokosi vesisateisena aattoiltana noin sata kuulijaa ja uudenvuoden hartaushetki ja näyttävä ilotulitus Harapaisten kentän ympärille noin kolmisen sataa kuulijaa ja katselijaa.

Kevätkaudella, toukokuussa aluetyö teki retken Rutolan Salpalinjalle tutustumisretkenä. Elokuussa pidettiin Pop up-ravintolapäivää Suomen Kotileipomon tiloissa Harapaistentiellä. Tilaisuuteen kutsuttiin hyvällä osallistumisprosentilla kaikki Alakylän aluetyössä sen historian aikana mukana olleet henkilöt. Lapsille oli oheisohjelmana omaa ohjelmaa. Alueella 50 vuotta täyttäneille lähetettiin onnittelukortit. Kuusikymmentä vuotta täyttäneet kutsuttiin adventinajan Jumalanpalvelukseen Kimpisen koululle.  Kimpisen ja Peltolan alakoululaisia aluetoimikunta muisti stipendeillä.

Yhteistyö ja yhteisöllisyys ovat toteutuneet toiminnan tilaisuuksissa hyvin. Toimintasuunnitelman mukainen teema - Erilaiset perheet - toteutui myös tapahtumissa. Perheiden tavoittaminen on käytännössä hankalaa kun sille ei ole tällä hetkellä sopivia toimintatiloja tarjolla. Perheitä osallistui kuitenkin Jumalanpalveluksiin ja pyhäkouluihin.

Alakylän aluetoimikuntaan on  valittu kaudeksi 2016-18 seuravaat henkilöt: Seppo Hynynen (pj), Mauri Kinnunen (vpj), Terttu Hynynen (sihteeri) ja jäseninä Kari Pettinen, Irmeli Pulli, Marja-Riitta Turunen, Kaisa Valavuo ja Aino Voutilainen. Seurakunnan työntekijäjäseninä ovat olleet  Reijo Moilanen (tammi-hinäkuu, Tiina Huikuri (elo-joulukuu), Marika Gustafsson (diakonissa) ja Kaisa Tuosa (lastenhoitaja).  Aluetoimikunnan jäsenet osallistuivat aktiivisesti tapahtumien järjestelyihin. Toimikunta kokoontui vuoden aikana viisi kertaa. Kokoontumispaikkana on ollut Savonkadun 38 Kerhohuone.

Aluetyön yhteistyötahoja olivat vuoden aikana mm. Kimpisen Kampus, Kauppakadun Palvelutalo, Peltolan Asukasyhdistys, Suomen Kotileipomo, Eevan Kukka ja kotisivujen blogien kirjoittajat.

Tiedottaminen

Alakylän aluetyön asioista on tiedotettu omilla kotisivuilla ja paikkakunnan sanomalehdissä sekä jaettavilla monisteilla. Kotisivujen ylläpitoa selkeytettiin vuoden aikana ja niiden kehittämistä jatketaan. Kotisivujen vastaavana toimittajana on toiminut Keijo Martikainen. Vastaisuudessa alueen tapahtumien tiedottamiseen tulee panostaa entistä tehokkaammin jotta alueen ihmiset tietävät toiminnasta ja tapahtumista.

Aluetyön tooimintakertomus hyväksyttiin Lappeenrannan seurakuntaneuvoston kokouksessa 26.1. 2017. Aluetoiminta on seurakunnassa seurakuntaneuvoston alaista toimintaa.

Keijo Martikainen

Kommentoi kirjoitusta.

Virsikirja

Maanantai 16.1.2017 klo 12:00 - Antti Linkola

2017.01.virsikirja.jpg
Uusi virsikirja tarjoaa laulajalle ja lukijalle monipuolisia asioita.


Ostin seurakuntatalon lähetyssopesta Pertti Huttusen innostamana uuden virsikirjan. Melkoinen opus. Harmaat ovat kannet, melko painavakin kädessä, 564 grammaa, sivuja peräti 1472. Mutta niin on hyvää paperia, että pianon nuottitelineellä sivut pysyvät auki ilman erityistukia, virsissä on sointumerkinnät. Siinä on vuoden 1986 uusi virsikirja, sen jumalanpalvelusliite ja marraskuussa 2015 hyväksytty virsikirjan lisävihko. Numeroituja virsiä tai rukouksia on yhteensä 979.

Heti tuli se tunne, että tässä se nyt on. Vuoden 1986 virsikirjaan on ollut pakko tutustua, mutta se on tuntunut jotenkin vieraalta, kun nuoruudessa opin sitä vanhaa. Oli sanat pantu uusiksi ja sävelet vanhoiksi, kuten muuan asiantuntija sanoi. Vieläkin meinaavat vanhat sanat nousta mieleen ja kieleen, pitää oikein katsoa, miten ne nyt menevät tämän ”uuden” mukaan.

Ei sen puoleen, liian vähälle käytölle on virsikirja jäänyt. Ei edes tarvitse kuljettaa mukana, kun kanttorit tuovat paikalle seurakunnan omia, ellei kokoustilassa ennestään ole.

Tämän uusimman virsikirjan sisältö on sanalla sanoen monipuolinen, niin laaja, että tulee mieleen, että onko menty liian pitkälle kirkon sisäpiireissä. Toisaalta voihan sitä nauttia vähän kerrallaan. Luultavasti nyt ei vähään aikaan tällä rintamalla tule mitään uutta, joten hankinta on melko turvallinen. Eikä ollut hintakaan kovin paha, pari kymppiä.

Avasin summamutikassa yhden aukeaman ja katseeni osui virren 627 kuudenteen säkeistöön:

Jos tahdot päästä taivaaseen,
käy kaitaa tietä aina
ja usko Herraan Jeesukseen,
sanansa mielees paina.
Ah, taivaan tie on ristin tie,
vaan Jeesus kerran sinut vie
iäiseen kunniaansa.

Tämä on aivan sitä kristillistä perusasiaa. Ihana lupaus! Virren sävel on Tanskasta 1500-luvun lopulta, hieman mollivoittoinen sopivasti. Sanat Hemminki Maskulaisen virsikirjaan 1605. Elis Lönnrotilta on ensimmäinen säkeistö 1870, komitea lisännyt seitsemännen säkeistön 1937 ja Niilo Rauhala saattanut nykykielen asuun 1986. Näin voidaan liittyä vuosisataiseen perinteeseen, koettelemukset kestäneen tekstin ja hengissä säilyneen sävelen voimin.
 
Lisävihko on sitten vielä asia erikseen. On eri kieliä ja viittomiakin. Noita uusia virsiä nyt sitten varmaan opetetaan lähivuosina messuissa ja muutenkin. Aika outoja ovat monet, kun niitä tapailin.  Aika näyttää, miten moni niistä tulee laajempaan käyttöön.

Antti Linkola

Kommentoi kirjoitusta.

Äidin katse

Tiistai 20.12.2016 - Antti Linkola

img_2359_550_pysty.jpg
Montenegrossa, Kotorin kaupungin museosta löytyy
ilmeisesti Mariaa ja Jeesus-lasta kuvaava maalaus,
josta Antti Linkola kirjoittaa.


Neljä vuotta sitten laivamatkalla saavuimme Montenegroon, Kotorin kaupunkiin. Menimme museoon. Siellä tuli vastaan maalaus, joka kiinnitti huomioni. Aivan ilmeisesti kyseessä on Raamatun neitsyt Maria, jolla on sylissään Jeesus-lapsi. Eräät yksityiskohdat luovat maalaukseen erityisen tunnelman.

Ensiksi hätkähdin äidin katsetta. Hän vaikuttaa huolestuneelta. "Voi pientä!" tuntuu katse sanovan. "Mitähän sinustakin tulee? Miten sinun käy?" Äidin huolia nykyisinkin.

Joulun lapsi on jo ehtinyt hieman varttua. Hän kohdistaa katseen äitiinsä. Ehkäpä Maria muistaa Simeonin sanat temppelikäynnillä: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."  (Luuk 2: 34,35)

Marian rinnan ja ylävatsan kohdalla näkyy ikäänkuin verisiä vanoja. Milloin ne on piirretty? Muistuttavatko ne siitä vihlovasta kivusta, joka oli Marialle varattuna kuolevan poikansa ristin juurella?

Jeesus-lapsen oikea käsi on siunaavasti koholla.  Ikäänkuin hän lohduttaisi jo äitiänsä. Nyt ollaan kahden. Ihmiset voivat olla julmia, hyväkään ihminen ei saa tunnustusta, monen ajatukset johtavat väkivaltaan. Mutta nyt meillä on toisemme.

Ympäristö on maalattu verenkarvaiseksi kuin varoituksena tulevista vaikeuksista. Kummankin pää on ympäröity kultaisella kehällä. Arjen keskellä pyhä on läsnä ja antaa rauhan, vaikka ulkonaisesti näyttääkin uhkaavalta.

On katsottava Marian käsiä yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi on sylissä, mutta kädet yhdessä, rukousasennossa. Äiti rukoilee poikansa edessä, poikansa edestä, poikaansa....

Taide on siitä hienoa, että jokainen kokee sen omalla henkilökohtaisella tavallaan. Tällaisia ajatuksia tuo yllättäen vastaan tullut maalaus minussa herättää.

Antti Linkola  

Kommentoi kirjoitusta.

Tie on valmiina

Torstai 8.12.2016 - Kirsi Tiira

2016.12.lyhty.jpg
Sumentaako kaikki valmistelu näkökentän niin,
että unohdamme juhlan aiheen?


Eletään adventin aikaa. Kristikansa odottaa suurta juhlaa, Vapahtajan syntymää. Mutta odotuksen sijaan monelta suunnalta huokuu touhotus ja ahdistus. Aivan kuin edessä olisi vain tekemättömiä töitä, odottavia askareita ja vaatimuksia arjen keskellä. Katse kääntyy ruokalistaan, kauppalistaan, lahjalistaan tai siivouslistaan. Kenellä mihinkin, mutta lopulta nämä listat johtavat meihin itseemme: ehdinkö tehdä sen ja tuon, jaksanko tätä, saanko tarpeeksi lahjoja tai osaanko antaa mieluisia lahjoja. Sen sijaan että odottaisimme Jumalan Pojan syntymäjuhlaa, odotamme itseltämme monenlaista.

Adventin aikaan valmistaudutaan suureen juhlaan. Kristuksen syntymä on juhla, johon on mukava luoda myös hienot ulkoiset puitteet - siisti koti ja hyvät ruuat, lahjoja läheisille ja ehkä myös köyhille lähellä tai kaukana. Eri ihmisillä erilaiset asiat tekevät juhlasta juhlan. Mutta sumentaako kaikki valmistelu näkökentän niin, että unohtuu juhlan aihe? Ihmismieli pitää monesti tärkeänä sitä tai niitä asioita, joihin arjessa keskitytään. Aidosti tärkeä asia voi unohtua, jollei sille suo aikaa.

Joulukuisessa markkinahumussa voi olla vaikea antaa omassa mielessä tilaa Jumalan työlle. Sydän ei kuule kutsua hiljentyä Sanan äärelle. Ja silti, adventin aika on juuri sopiva aika aloittaa alusta. Lähteä matkalle jouluun yhdessä Jumalan Sanan kanssa. Pysähtyä ihmettelemään sitä, että Jumala itse tuli Pojassaan maailmaan. Hiljentyä ja tehdä sydämessä tilaa aidolle joulun sanomalle.

Silloin sydän ja silmät voivat nähdä jälleen polun, jonka Jumala on valmistanut. Sydän voi nähdä pimeydessä sen valon, joka valaisee pimeimmänkin hetken. Silloin ihmisen mieli voi palata Jumalan viitoittamalle tielle.

Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. (Ps. 80:19-20)

Kommentoi kirjoitusta.

Raamatullista tietoa adventtiajasta

Sunnuntai 27.11.2016 - koottu eri lähteistä

Kynttila.gifSytytämme ensimmäisenä adventtina kynttilän ja ryhdymme joulun odotukseen.


Ensimmäisestä adventtisunnuntaista alkaa uusi kirkkovuosi. Tällainen käytäntö vakiintui läntisessä kristikunnassa keskiajan lopulle tultaessa, ja se näkyy jo meidän ensimmäisessä messukirjassamme Missale Aboense (1488).

Adventtiaikaan (latinan sanasta adventus Domini = Herran tuleminen) kuuluu neljä adventtisunnuntaita. Jeesuksen syntymää edelsi odotuksen aika, jolloin profeetat välittivät Jumalan kansalle lupauksia Vapahtajan tulemisesta. Joulun odotusaikana seurakunta omistaa uudelleen nämä lupaukset ja valmistautuu kuulemaan sanomaa niiden toteutumisesta.

Ensimmäisen adventtisunnuntain jälkeisestä maanantaista on vanhastaan alkanut jouluaattoon asti kestänyt adventtipaasto, jota kutsutaan myös pieneksi paastoksi erotuksena pääsiäistä edeltävästä suuresta paastosta. Adventtiajan raamatuntekstit puhuvat Kristuksen tulemisesta neljässä merkityksessä:
 
Jumalan tuleminen ihmiseksi Jeesus-lapsessa (Kristuksen ensimmäinen tuleminen)
Jeesuksen tuleminen lupausten täyttäjänä kansansa keskelle
Kristuksen tuleminen sanassa ja pyhissä sakramenteissa seurakunnan keskelle ja ihmisten sydämiin Kristuksen tuleminen kaikkeuden Herrana aikojen lopulla (Kristuksen toinen tuleminen).
 
Nämä näkökulmat ilmenevät myös adventtipyhien latinankielisissä nimissä, joita esimerkiksi Turun piispa Eerik Sorolainen käytti Postillassaan (1621).
Neljäs adventtisunnuntai omistetaan useimpien kirkkojen tavoin lasta odottavalle Marialle.
 
Uskonpuhdistuksen kirkoissa päivän päätekstinä on keskiajan perinteen mukaisesti kertomus Jeesuksen ratsastuksesta Jerusalemiin. Jeesus ei tullut Jerusalemiin maallisten valtiaiden tavoin, vaan nöyränä, aasilla ratsastaen. Näin hän liittyi Sakarjan kirjan profetiaan rauhan kuninkaan tulemisesta. Tähän viittaa myös päivän nimitys nöyrtymisen adventti (adventus humiliationis).

Kirkkovuoden ensimmäinen sunnuntai julistaa, että Jumala ei ole kaukana meistä. Hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Hoosiannaa laulaen tervehdimme Jeesusta Kuninkaanamme ja iloitsemme siitä, että hän on tullut ja vapauttanut meidät yhteyteen Jumalan ja toistemme kanssa.

Päivän evankeliumit liittävät adventin ja joulun palmusunnuntaihin ja pääsiäisen tapahtumiin. Näin kirkkovuoden pääsiäiskeskeisyys tulee esille alusta lähtien. Joulu saa merkityksensä vain yhteydessä Kristuksen kärsimykseen, kuolemaan ja ylösnousemukseen

Koottu eri lähteistä

Kommentoi kirjoitusta.

Reformaatio - mitä se nyt on?

Torstai 3.11.2016 klo 9:20 - Antti Linkola

2016.11.03.refor.jpg

Sunnuntai-iltana 30.10. istutettiin piispamme Sepon ohjauksessa Lappeenrannan kirkon pääsisäänkäynnin kohdalle metsälehmus, joka liittää Lappeenrannan seurakunnat Wittenbergissä kasvavaan viidensadan reformaatiopuun monumenttiin. Seurakuntien edustajat istuttivat viime keväänä Wittenbergiin meidän puumme, jonka järjestysnumeroksi tuli 311. Kyseessä oli hopealehmus, joka menestyy siellä, muttei täällä.

Metsälehmus on kotoperäinen laji. Kaupungissa yleisin lehmus on puistolehmus, joka on risteytys . Lehmus on suosittu, koska se pitää huolen itsestään ja kasvaa sopusuhtaiseksi. Se juurtuu uuteenkin paikkaan. Samaa taitoa monet tarvitsevat nykyisin omassa elämässään.

Martti Luther meni Erfurtin luostariin heinäkuussa 1505 etsiäkseen vastausta  hengelliseen hätäänsä. Ankara hyveellinen kilvoittelu ei auttanut. Itselle ja ystäville sattuneet vaaralliset läheltä-piti-tilanteet lisäsivät pelkoa. Raamatusta löytyi kuitenkin Jumalan armo Kristuksen tähden, ilmaiseksi. Saksassa anekauppa rehotti. Rahalla katsottiin päästävän kuoleman jälkeen odottavan kiirastulen tuskista suoraan taivaan autuuteen  vaikka mitä syntejä oli tehty. Tästä pillastuneena 31. päivänä lokakuuta 1517  Luther lähetti 95 teesiään piispalleen ruhtinas Albrektille, joka möi paavin myöntämää anetta velkojensa maksamiseksi ja Pietarinkirkon korjausmenojen peittämiseksi.  Albrektin esikunta avasi kirjeen vasta 17. marraskuuta, mutta siihen mennessä kirje oli ilman Lutherin myötävaikutusta käännetty saksaksi, painettu ja levinnyt ympäri Saksaa. Tarkoitus oli ollut vain saada aikaan keskustelu räikeästä epäkohdasta.

Teesit löytyvät netistä hakusanoilla 95 teesiä. Ne tuntuvat hyvin spontaaneilta, kieli on värikästä,  sävy vaihtelee kunnioittavasta pilkalliseen. Otetaan vaikka teesi 75: "On mieletöntä pitää paavin anetta korkeassa arvossa, että se muka voisi hankkia ihmiselle synninpäästön, vaikka hän - mikä kuitenkin on mahdotonta - olisi raiskannut Jumalan äidin."  Tällaista ei voisi lukea meidän kirkoissamme.  

Teesien lähtökohtana on Jeesuksen julistus: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!" (Matt 4:17) Edellisessä kirkkoraamatussa sanottiin: Tehkää parannus. On siis aika tarkastella, missä mennään. Mitä tämä merkitsee meille ikäänkuin vahingossa alkaneen uskonpuhdistuksen juhlavuonna?

Parannusta voi kukin tehdä vain omasta puolestaan, vaikka meillä taitaa olla enemmän taipumusta toisten elämän paranteluun. Miten eläisin hyvän elämän?  Juhlavuoden vastaus on sen teemassa: Armoa! Hyvä elämä on Jumalan lahja, joka monille kelpaa vasta silloin, kun on huudettava armoa. Eli Jumala on lähimpänä niitä, joiden elämä on ihan sekaisin ja tulevaisuus näyttää toivottomalta. Heille armo kelpaa. Teesi 4: "Sen tähden kestääkin Jumalan rangaistus siihen asti, kunnes ihminen itse tuomitsee itsensä (se on todellinen sisäinen parannus), nimittäin siihen asti, kun on käyty sisälle taivaan valtakuntaan."  

Lappeenrannan seurakunnissa on monenlaista juhlaa reformaation juhlavuoden aikana. Armoa!  Me tarvitsemme sitä myös toinen toisiltamme. Ei kanneta kaunaa. Katkeruus myrkyttää mielen. Ja kun ei osata armahtaa, mennään sinne, mistä armo löytyy. Lucas Cranachin Reformaatioalttarin neljännessä taulussa Martti Luther saarnaa ristillä riippuvasta Kristuksesta - kuulijoiden joukosta erottuu hänen vaimonsa ja lapsensa.

Antti Linkola

Lähde: Gottfried Fitzer: Mitä Luther todella sanoi. WSOY 1970

Kommentoi kirjoitusta.

Uskoa vai ei?

Maanantai 31.10.2016 klo 0:21 - Lähde : www.evl.fi

2016.10.31.lumivaippa.jpg

Luonnon kiertokulkuun kuuluu eri vuoden ajat.
Pian lumivaippa  peittää sulan maan alleen.  Kuva: Keijo M.

Mihin  uskomme ? Jumala, elämä, oppi.

Uskoa vai ei?

Mitä on luterilaisuus? Mitä on uskominen? Uskontojen maailma

Kristinuskon Jumala on elämän Jumala. Arkisessa elämässä usko ihmistä rakastavaan Luojaan ja ihmisten keskinäiseen yhteyteen voi näkyä pieninä tekoina ja valintoina, pyrkimyksenä vastuulliseen ja kestävään elämään.

Monesti uskoon liiittyy paljon kysymyksiä, mysteereja, joihin vastausta ei löydy googlesta eikä yksinkertaisista käsikirjoista. Usko ei myöskään ole vain ajattelua ja kokemuksia. Uskossa on kysymys enemmästä, elämää suuremmasta.

Usko ja tiede

Uskon ja tieteen ajatellaan toisinaan olevan ristiriidassa erityisesti maailmaan syntyyn liittyvissä kysymyksissä. Tämä näkemys liittyy erityisesti kreationismiin = luomisuskon oppiin ja toisaalta evoluutioteoriaan ja luonnontieteisiin.  Evankelisluterilaisen kirkon opetuksen mukaan usko ja tiede eivät ole ristiriidassa. Tiede tutkii maailman synnyn arvoitusta sekä luonnon ja ihmisen kehittymistä. Usko luottaa siihen, että kaiken takana jumalan luova tahto ja rakkaus luomakuntaa kohtaan. Tiede pyrkii vastaamaan kysymykseen miten, kun taas usko pyrkii vastaamaan kysymykseen miksi. Kirkko korostaa, että kakkea mihin tiede pystyy, ei ihmisen tarvitse tehdä, eikä ole syytä tehdä.

Lähde : www.evl.fi

Kommentoi kirjoitusta.

Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus

Keskiviikko 19.10.2016 klo 21:31 - Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus

2016.10.19.syksyinen.jpg
Syksyn värejä Alakylän Takojankadulla.  Tv  Keijo

Suomi 100 vuotta luentosarjaa...

Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus

Suomi 100 vuotta luentosarjaan kuuluva Garl Gustaf Emil Mannerheimin nuoruutta kuvaava luento kiinnosti aiheena yleisöä niin, että Joutsenon Työväentalon sali täyttyi ääriään myöten. Hiljakkoin pidetty, historioitsija Teemu Keskisarjan kirjaan, Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus- teokseen perustuva Keskisarjan luento yllätti tiedoillaan monet kuulijat.

"Mannerheim ei syntynyt kultalusikka suussa, vaan henkisiltä perinnöiltään suorastaan timanttilusikka suussa. Hänen varhaislapsuus Louhisaaren kartanossa tarjosi kasvavalle pojalle kaikkea. Jopa 1860-luvun nälkävuosina kystä riitti perheelle yllin kyllin.  Tämä idylli romahti kuitenkin yhdessä yössä Garl Gustafin ollessa 12 vuotias kun peliriippuvainen isä hävisi rahaa metsäteollisuuden suhdanteissa ja teki konkurssin ja Louhisaari pakkohuutokaupattiin. Isä häippäsi nuoren rakastattaren kanssa Pariisin. Hyljätty vaimo jäi elämään seitsemän lapsen kanssa. Äiti kuolikin sitten suruun ja häpeään 38 vuotiaan lapsilauman todistaessa kuolinvuoteen vieressä äidin tukehtumiskuolemaa. Sisarukset hajoitettiin maailmaan tuliin kuin huutolaiset. Ei ihme, että Garl Gustaf alkoi oireilla kiusaajana ja kiusattuna, ilkeilijänä ja ikkunoiden kivittäjänä. Hänet erotettiinkin lukiosta", kertoi Teemu keskisarja luennossaan.

Tämän jälkeen Mannerheim ajautui vuonna 1882 Haminan kadettikouluun, jossa oli tarjolla vapaaoppilaspaikka. Koulusta tuli hänelle kuitenkin kidutuskammio, jossa hän ei viihtynyt. Garl Gustaf karkasi koulusta pääsiäisyönä ja ajautui kestikievarin kautta juovuksissa setäseuraan, josta seurauksena oli epäilys homofiilista. Rangaistuksena oli ero koulusta. Ero koulusta oli kuitenkin onnenpotku Mannerheimille. Hän lähti Pietariin, ryhdistäytyi ja pääsi Chevalier-kaartiin. Hän solmi avioliiton rikkaan ja piireihin kuuluvan Anastasia Arapovan kanssa. Mannerheim kuitenkin ryssi heidän omistamansa isot maatilat ja avioliiton. Tässä vaiheessa hän sai nimen hulttio. Mannerheimin yksi ominaisuus oli aina taito solmia ihmissuhteita ja hänellä olikin noin parikymmentä kummisetää ja  -tätiä jotka auttoivat miestä aina eteenpäin.

Suomi ei ollut tässä vaiheessa Mannerheimille isänmaa vaan synnyinmaa. Pietarista hän kuitenkin palasi yksinäisenä Suomeen ja erilaisten tapahtumien kautta Pohjanmaalle. Tsaarinupseerilla oli kysyntää Suomen valkoisissa  ja vuonna 1918 tammikuussa hän tuli valituksi Suomen valkoisen armeijan ylipäälliköksi. "Pelastukoon ken voi", hän oli joskus todennut aforismikseen.

"Mitä ikinä Mannerheimissa ihaillaankin, niin sodanjohdossa 1918 hän ei suoriutunut ylivertaisesti. "Tie Tampereelle", oli kivetty virhearvioilla ja Kalevankankaan verinen kiirastorstai surmasi punaisten lisäksi valkoisten riveistä tuhat miestä aivan suotta", sanoi Keskisarja.

Historioitsija Teemu Keskisarja painotti kuitenkin, että kenties Manerheimin säröinen nuoruus kasvatti ja kovetti häntä kasvamaan sellaiseksi sotapäälliköksi minä me kukin hänet tiedämme.

"Kirjassani on hummailua, homoilua ja muutakin hulttioainesta. Ja kun tiedämme toilauksista ja pimeästä puolesta, niin meillä on värikkäämpi, samaistuttavampi ja ihmisenä ihmisten joukossa oleva eheämpi kansallissankari, sanoi Teemu Keskisarja.

Mannerheimin suhde Korkeimpaan ja Jumalaan tuli esille monissa hänen päiväkäskyissään. Hän oli kuitenkin kosmopoliitti ja sukkuloi eri uskonnollisten näkemysten keskellä. Hänen vaimonsa Anastasia oli ortodoksi. Kuullessaan vaimonsa kuolemasta vuonna 1936 Mannerheim meni Helsingissä Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, jossa rukoili yksikseen vaimonsa sielun puolesta. "Jumala Suomea suojelkoon", hän ilmaisi päiväkäskyssään välirauhan tultua vuonna 1944.

Kirja: Hulttio - Mannerheimin painava nuoruus,  Kustantaja: Siltalaosakeyhtiö

Keijo Martikainen

Kommentoi kirjoitusta.

Käytetty koti luonnon keskellä

Keskiviikko 19.10.2016 klo 21:29 - Anne-Mari Välikauppi

2016.10.19.luonto.jpg

"Käytetty koti luonnon keskellä".
Pohjoiskarjalaista luonnonmaisemaa kuvasi kesällä Anne-Mari Välikauppi.

Kommentoi kirjoitusta.

Pyöräilin eräänä kauniina päivänä kaupungilla

Keskiviikko 14.9.2016 klo 21:00

Pyöräilin eräänä kauniina päivänä kaupungilla. Eksyin Harapaisiin ja etsin tietä Myllykeskukseen. Matkalla huomasin entisen seurakunnan kerhotilan, Nurmelankatu 14. Rakennus on siirtynyt uudelle omistajalle. Kauempaakin katsoen seinässä oli kuitenkin tuttu merkki. Huomaathan sen ulko-oven yläpuolella?

Risti.

Pyöräilin lähemmäs ja toden totta. Uusi omistaja ei ole siirtänyt ristiä seinältään pois. No ajan oloon risti saattaa lähteäkin esimerkiksi seuraavan remontin yhteydessä tai sitten ei.

Pyöräilijälle jäi kuitenkin hyvä mieli. Risti seinässä julisti omaa hyvää sanomaansa siitä mikä pysyy ja minkä turvissa me saamme elää tätä päivää ja kaikkea tulevaa.

Näin kirjasi ohikulkija.

Kommentoi kirjoitusta.

Aurinko ja ystävällisyys hellivät ravintolapäivää

Maanantai 22.8.2016 klo 12:45 - Keijo Martikainen

Aurinkoisen kaunis tyyni elokuinen sää ja ihmisten ystävällisyys hellivät seurakunnan Alakylän aluetyön jo perinteeksi tullutta Ravintolapäivää. Päivää vietettiin sunnuntaina 21.8 Harapaisentien Kotileipomon tiloissa ja pihapiirissä. Tarjolla ollut kermainen lohikeitto maistui särpimineen paikalla olleille noin sadalle kävijälle erinomaisesti. Paikalla olleista kävijöistä voi todeta, että monet tutut tapasivat toisiaan ja keskustelut niin ruokalautasen kuin kahvikupposen ääressäkin virisivät tuttavallisesti ja ystävällisen henkisesti monien kuulumisten vaihtamiseksi. Aiheina olivat lähinnä Alakylän aluetyön tapahtumat ennen , nyt ja tulevaisuudessa. Ravintolapäivän ruokailijoissa oli alueen seurakuntalaisten lisäksi monia aluetoiminnassa mukana olleita toimijoita.

Ravintolapäivän yhteydessä muistettiin myös eläkkeelle siirtynyttä kylän pitkäaikaista omaa pappia, Reijo Moilasta, monin kiitossanoin. Hänen tilalleen tullutta Tiina Huikuria puolestaan kannustettiin jatkamaan historiallista aluetyötä Alakylän alueella.

Nykyinen aluetoimikunta muisti toimikunnan jäsen Kaisa Valavuon ideoimalla, monenlaisia asioita sisältäneellä ”eväskassilla” vapaa-ajalle jäänyttä Reijoa. Seurakunnan työntekijät Kaisa Tuosa ja Marika Gustafsson puolestaan kiittivät ”Renua” tyynyllä, jonka teksti antaa pään sille painaneelle nukkumaan mennessä oman  ajatuksen. ”Älä unohda mikä aarre jokainen päivä on”.

 

2016_rp1.jpg

Alakylän Ravintolapäivä kokosi alueen ihmiset tapaamaan
toisiaan Harapaisentielle.

 

2016_rp2.jpg

Voutilaisen perhe oli lähtenyt tapahtumaan polkupyörillä ja
niihin liittyvillä lasten kuljetusvälineillä.

 

2016_rp3.jpg

 ”"Renu" sai Kaisa Tuosan antamana  läksiäislahjana tyynyn
jonka teksti on hyvä muistaa kenen tahansa. 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Alakylä, deletoitu koulu

Maanantai 22.8.2016 klo 12:09 - Mauri Kinnunen

Alakylan_koulu.png

Tästä ovesta tuli astuttua sisälle monet kerrat


Tällä kertaa blogimerkinnän kohteena on koulu, jossa tuli vierailtua usein. Kyseessä on Delete Oy:n koneiden kesällä 2012 murskaama Alakylän koulu. Tämä koulu lähes näkyi aikoinaan kotitaloni ikkunasta. Koululla tuli vierailtua vanhempainilloissa, lapsia saattaessa ja äänestysoikeutta käyttäessä.  Kolme lastani kävi ala-astevuodet Alakylän koulua ja ilmeisen hyvät elämäneväät he sieltä myös saivat. Enpä ole kuullut heidän muistelevan noita vuosiaan muuten kuin positiivisessa hengessä. Koulussa heille muodostui pysyviä, hyviä ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet aikuisiälläkin, vaikka maaailma on riepotellut monet entiset alakyläläiset kauas pois kotiseudulta "maailman ääriin".

Tässä kooste koulun vaiheista:


Kansakoulu Ratapuistoon

Koulu_rakenteilla.jpg

Kun Alakylän kansakoulua rakennettiin. Kuva. LKA.

Lappeenrannan keskusta-alueen kansakouluissa kärsittiin 1950- ja 1960-luvuilla äärimmäisestä tilanahtaudesta. Vuoroluku, jossa koulua käytiin kahdessa vuorossa, jatkui Lappeenrannan kouluissa vielä 1960-luvun alkuvuosinakin. Vuoden 1963 syksyllä siihen turvauduttiin kaikissa kaupungin kansa- ja kansalaiskouluissa. Niinpä jouduttiin luokkahuoneina käyttämään myös tarkoitukseen sopimattomia tiloja. Kouluhallitus puuttui asiaan ja painosti Lappeenrantaa kohentamaan kansakouluoloja. Tässä yhteydessä oli esillä myös Taikinamäen kansakoulun purkaminen ja uuden rakentaminen sen tilalle. Karjala-lehden mukaan Taikinamäen kansakoulu on ”varsinkin pihan keskellä olevan rakennuksen osalta tuomittu käyttökelvottomaksi”. Lappeenrannan kansakoulujen johtokunta oli laatinut sen seurauksena rakennusohjelman, jonka ensimmäiseen vaiheeseen olisi kuulunut uuden koulun rakentaminen Taikinamäelle. Kaupunginhallitus antoi rakennustoimistolle tehtäväksi laatia luonnospiirustukset uutta koulua varten. Lappeenrannalla oli asiassa kiire, sille opetushallituksen ”uhkavaatimuksen” mukaan, aikaa tilanteen korjaamiseen oli vain kuusi kuukautta.

Lappeenrannan_kansakoulutyon_satavuotistaivalta._Etela-Saimaa_7.2.1966.jpg

Alakylän uusi kansakoulu vihittiin helmikuun alussa 1966. Samalla
juhlittiin Lappeenrannan kansakoulun satavuotistaivalta.
Etelä-Saimaa 7.2.1966

Kaupunginvaltuusto päätti lopulta vuoden 1962 marraskuussa rakennuttaa koulun kokonaan uuteen paikkaan, Alakylään, rautatien ja Lepolankadun väliseen Ratapuistoon. Kaupunginvaltuuston lopullisen hyväksynnän Alakylän koulu sai syyskuun lopulla 1963. Koulun pinta-ala oli vajaat 2000 m² ja sen kustannusarvio oli 1,35 miljoonaa markkaa. Koulurakennuksessa oli 12 luokkaa, voimistelusali, tyttöjen ja poikien käsityöluokat, luonnontieteiden luokka, kirjasto- ja kerhohuoneet sekä oppilasruokala. Urakkasopimus koulun rakentamisesta allekirjoitettiin tammikuussa 1964 ja rakennukseen päästiin muuttamaan marraskuun alussa 1964. Alkusyksyn olivat koulua varten muodostetut luokat työskennelleet Peltolan sekä Armilan kouluissa iltapäivävuorossa. Koulun vihkiäisjuhlaa vietettiin helmikuun alussa 1966. Samalla juhlittiin lappeenrantalaisen kansakouluopetuksen satavuotista taivalta.

Alakylan_koulu_1966.jpg

Vastavalmistunut Alakylän kansakoulu. Kuva. LKA.

Musiikkiluokka Alakylään 1967

Lukuvuonna 1967 – 1968 käynnistettiin Lappeenrannassa musiikkiluokan toiminta Alakylän kansakoulun yhteydessä. Innokkaita luokalle pyrkijöitä oli paljon. Kolmannelta luokalta käynnistyvälle erikoisluokalle haki ensimmäisellä kerralla 74 oppilasta, joista sisään pääsi 33. Musiikki olikin vahvasti mukana koulun toiminnassa aina 2010-luvulle saakka. Koulun kultuurikasvatusta täydensi myös erittäin aktiivinen ja ansioitunut näytelmäkerho.

4m-luokka_14.11.1975.jpg

Alakylän koulun 4m-luokan oppilaat laulamassa. Kuva. LKA

Lukuvuonna 1980 – 1981 aloitti Lappeenrannassa toimintansa aivovaurioisten ja vajaaliikkeisten erityisluokka. Tämä erityisluokka toimi Alakylän koulun yhteydessä vuoteen 1985 saakka. Ensimmäisenä lukuvuonna luokalla oli kuusi oppilasta. Syyskuussa 2007 juhlittiin Lappeenrannan musiikkiluokkien 40-vuotista merkkipaalua monipuolisena tapahtumapäivänä. Siihen kuuluivat avoimet ovet Alakylän koululla, iltapäivämatinea Musiikkiopiston Helkiö-salissa ja juhlakonsertti kaupungintalon Lappeenrantasalissa. Alakylän koulu valittiin vuonna 2005 Unicef-kouluksi yhdessä 18 muun suomalaisen koulun kanssa. Unicef-koulut sitoutuivat edistämään arkityössään suvaitsevaisuutta ja tietoisuutta lasten oikeuksista. Koulun oppilasmäärä vaihteli 300:n molemmilla puolilla. Suurimmillaan ja alimmillaan se oli 1970-luvulla. Oppilasennätys saavutettiin lukuvuonna 1976 – 1977, jolloin koulussa opiskeli 356 oppilasta. Vähiten oppilaita oli vuonna 1973. Tällöin Alakylän kansakoulussa oli 240 oppilasta.

Sisäilmaongelmia

Valitunnilla_1985.jpg

Välitunti vetisellä koulun pihalla vuonna 1985

Alakylän koulussa havahduttiin jo 1990-luvulla huonoon sisäilman laatuun. Korjauksia tehtiin useassa vaiheessa. Korjaustarve oli esillä jo kevättalvella 1996 laaditussa peruskorjaussuunnitelmassa, jolloin korjauksen ajankohdaksi ennakoitiin vuodet 1999 – 2000. Mainintoja korjauksista löytyykin vuodelta 2000. Vuonna 2007 koulussa tehtiin uudestaan laajoja korjauksia. Lehtiuutisen mukaan ei hometta juurikaan löytynyt henkilökunnan oireilusta huolimatta. Jo kymmenenkunta vuotta sisäilmaongelmista kärsineen koulun opettajista muutama oli tässä vaiheessa jo vaihtanut koulua hengitysoireidensa vuoksi. Huonosta sisäilmasta syytettiin mm.  siivoushenkilökunnan puutetta. Remontissa uusittiin koulun huopakattoa ja tehtiin muita korjauksia. Kaksi vuotta myöhemmin tehdyt tutkimukset osoittivat kuitenkin, että vaikka koulurakennuksen korjauksiin oli käytetty vuosien varrella runsaasti rahaa, se kärsi edelleen kosteusvaurioista ja korjaustoimenpiteet olivat välttämättömiä. Ongelmalliseksi oli osoittautunut koulun tontti, joka oli alavaa, kosteaa maapohjaa. Lisäksi Alakylän koulussa oli Ilmeisesti taloudellisista syistä yritetty korjata koulun rakenteita ja tiloja yksitellen, ongelma kerrallaan, kun onnistuminen olisi vaatinut kokonaisuuden hahmottamiseksi ja tosiasioiden tunnistamiseksi perusteellisia selvityksiä. Kaupungin tilakeskus ilmoitti aluksi, että koulu voitaisiin remontoida, mutta kokeeksi suoritetut korjaustoimet paljastivat melko pian, ettei näin ollut asianlaita. Väistötiloiksi tarkoitetut parakit ilmestyivät koulun pihalle marraskuussa 2009 ja opiskelu siirrettiin luokkatiloista niihin. Syksyllä 2011 myös koulun ruokala ja liikuntasali jouduttiin sulkemaan. Pääsipä koulu Iltasanomien artikkelissa maamme surkeimpien koulujen joukkoon. Runsaat 200 000 euroa maksanut purkaminen käynnistyi heinäkuussa 2012. Purkukunnon se saavutti vajaassa siis vajaassa 50 vuodessa.

Parakit.png

Alakylässä käytiin koulua parakeissa vuosina 2009 - 2013

Taistelu koulun kohtalosta

Kun Alakylän koulun korjauskelvottomuus selvisi, alkoi monivaiheinen ja varsin kiihkeäkin keskustelu koulun tulevasta kohtalosta. Kasvatus- ja opetuslautakunta päätti keväällä 2010, että Alakylän koulun musiikkiluokkien sekä 5.- 6.-luokkien oppilaat ohjataan 1.8.2013 alkaen Kimpisen kouluun. Alakylän kouluun tulisivat jäämään vuosiluokat 1 - 4. Oppilaiden vanhemmat ajoivat voimakkaasti uuden koulun rakentamista purettavaksi joutuvan tilalle. Sekä asiaa valmistelevien virkamiesten, että kunnallispoliitikkojen keskuudessa voitti vähitellen sen sijaan alaa näkemys, jonka mukaan uutta koulua ei tarvitse rakentaa vaan Alakylän oppilaat mahtuvat jo olemassa oleviin koulutiloihin. Joulukuussa 2011 kaupunginvaltuusto linjasi, että upouudessa koulussa opiskeltaisiin jo syksyllä 2013. Tavoitteena oli, että opetus siirtyisi parakeista lukuvuonna 2013—2014 alakoulun yläluokkien osalta Kimpisen koulukeskukseen ja 1.—4. luokkalaiset olisivat jatkaneet Alakylän koulussa. Kevättalvella 2012 siirrettiin koulun valmistumisajankohta syksyyn 2014. Elokuussa 2012 osa kaupunginvaltuutetuista ehdotti kuitenkin luopumista Alakylän koulun rakentamisesta. Näin säästyisi noin 4,6 miljoonaa euroa ja Alakylän koulun alaluokkien oppilaiden uskottiin mahtuvan Pohjolankadulle muodostuvalle koulukampukselle. Myös kaupunginjohtaja Kimmo Jarva kallistui tälle kannalle. Kaupunginhallitus oli kuitenkin marraskuun kokouksessaan toista mieltä ja päätti, että koulu rakennetaan.  Jälleen kerran tuuli kuitenkin kääntyi kaupunginvaltuustossa.  Päätökseksi tuli 26.11.2012 äänin 41 - 35, ettei koulua sittenkään rakenneta. Koulun rakennussuunnittelu ehdittiin jo kilpailuttaa ja suunnittelutoimisto valita alustavasti, mutta kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen nämä suunnitelmat mitätöityivät.

Alla yhteenveto Alakylän koulun oppilasmääristä vuosilta 1964 – 2011

1964
1965
1966
1967
1968
1969
1970
1971
314
325
281
323
311
293
274
271
1972
1973
1974
1975-1976
1976-1977
1977-1978
1978-1979
1979-1980
247
240
262
354
356
329
314
303
1980-1981
1981-1982
1982-1983
1983-1984
1984-1985
1985-1986
1986-1987
1987-1988
323
317
326
322
324
322
316
311
1988-1989
1989-1990
1990-1991
1991-1992
1992-1993
1993-1994
1994-1995
1995-1996
307
309
313
298
281
285
269
262
1996-1997
1997-1998
1998-1999
1999-2000
2000-2001
2001-2002
2002-2003
2003-2004
252
261
274
309
325
328
338
313
2004-2005
2005-2006
2006-2007
2007-2008
2008-2009
2009-2010
2010-2011
*********
336
317
306
294
282
277
268
*********

 

Kommentoi kirjoitusta.

Tervetuloa Ravintolapäivään

Keskiviikko 17.8.2016

Tervetuloa Ravintolapäivään

Lappeenrannan seurakunnan Alakylän aluetyö järjestää jo perinteeksi tulleen Ravintolapäivän su 21.8 klo 12 - 14, Suomen Kotileipomon Harapaisten liikkeessä, os. Harapaisentie 7

Tarjolla on tällä kertaa kermaista lohikeittoa höysteineen. Jälkiruuaksi kahvit ja voisilmäpulla. Kaikki laktoositonta. Maksu on vapaaehtoinen. Ruokatarjoilu alkaa klo 12.00. Lapsille omaa ohjelmaa seurakuntayhtymän lapsityöntekijöiden johdolla. Tilaisuudessa on mahdolisuus tavata juuri eläkepäiville siirtynyttä Alakylän pitkäaikaista aluepappia Reijo Moilasta ja uudeksi aluepapiksi alueelle tullutta Tiina Huikuria. Tapaamismahdollisuus on myös tilaisuuteen kutsuttuja, kautta aikain Alakylän aluetyössä mukana olleita henkilöitä.

Olet lämpimästi tervetullut!

Alakylän Aluetyö

2016.08.12.ravintolapaiva.jpg

 Vuosi sitten Alakylän alueen Ravintolapäivä oli hyvin suosittu
 tapahtuma seurakuntalaisille.

Kommentoi kirjoitusta.

"Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun!"

Lauantai 25.6.2016 klo 18:52 - Marjatta Kupias

Kun katson ulos asuntomme saunan ikkunasta Savonkadulla, Alakylä levittäytyy kuin sadun kaupunki alaspäin sievine taloineen ja puineen. Joka välistä pilkistää vihreää, mikä kertoo siitä, että Alakylä on ollut paikoillaan kauan: puut ovat kasvaneet ja pensaat juurtuneet.

Alakylä on turvallinen ja luotettava: täällä on asuttu kauan, eikä täältä ole kiire minnekään. Ihmiset ovat löytäneet oman kohtansa ja luonto omansa. Me olemme sovussa. Me myös uskomme tulevaisuuteen ja puhtaaseen ilmaan, jota isot kasvit edustavat. Vaikka asuisin betoniviidakossa, pöydälläni kasvaisi jotain vihreää. Oikea kasvi kertoo, että olemme elossa.

Meidän uskontomme isä - Martti Luther, joka muuten ei missään nimessä halunnut perustaa uutta uskontoa, mutta tuli sen kuitenkin tehneeksi - on tunnettu monista puujutuista kuten siitä tammesta, jonka juurella hän poltti paavin pannauhkauksen.

Myös otsakkeen sanonnan väitetään saaneen alkunsa Lutherin puheesta. Se ei luultavasti pidä paikkaansa, mutta lause on kuitenkin jäänyt elämään ja saa uutta puhtia Reformaation 500-vuotisjuhlasta, jota vietetään ensi vuonna: samana vuonna kun Suomi täyttää 100 vuotta.

Luterilaisuuden synnyinsijoille Wittenbergin kaupunkiin, joka sijaitsee entisen Itä-Saksan alueella, istutetaan kolmeen puistoon yhteensä 500 puuta kuvastamaan uskoa tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä puita on istutettu reilu 300 kappaletta, ja istuttajien joukko on mitä ekumeenisin: katoliset, ortodoksit ja erilaiset reformoidut kirkkokunnat ovat halunneet kunnioittaa Lutherin perintöä elävän puun muodossa.

Tänä keväänä Lappeenrannan seurakuntien edustajat istuttivat yhden näistä puista - puun numero 311 (joka on hopealehmus) - puistoon, joka sijaitsee neuvostoliittolaisten sotilaiden kasarmialueella lähellä Wittenbergin keskustaa. Paikka symboloi oivasti sitä, miten kylmän sodan aikainen kommunistialue muuttuu evankelisen kirkon juhlavuoden eläväksi näyttämöksi.

Samalla Lappeenrannan seurakunnat tuli kirjoittaneeksi kirkkohistoriaa: lappeenrantaliset ovat toistaiseksi ainoat puun istuttajat, jotka viettivät ehtoollishetken istuttamansa puun ympärillä

Lappeenrannan seurakunnat istuttaa tänä syksynä juhlavuoden kunniaksi puun myös kotikaupunkiimme - todennäköisesti lehmuksen. Puu istutetaan Lappeenrannan kirkon viereen, jonka rakentaminen aloitettiin Venäjän vallan aikana.

Tuntuu kuin sama toivon historian havina kuuluisi niin Wittenbergin kuin Lappeenrannan puistoissa. 

Marjatta Kupias

2016.06.25.Wittenberg.jpg

Lappeenrannan seurakuntien edustajat istuttivat keväällä puun luterilaisuuden synnyinsijoille Saksan Wittenbergin kaupungin puistoon. Puu kuvaa uskoa tulevaisuuteen. Wittenbergin kolmeen puistoon istutetaan  kaikkiaan 500 puuta tulevaisuuden uskon symboliksi.

Kuvan vasemmassa reunassa tämän blogin kirjoittaja Marjatta Kupias.

Kommentoi kirjoitusta.

Muistikirjoitus Reijo Moilasen eläkkeelle siiirtymisen johdosta

Perjantai 10.6.2016 - Antti Linkola

2016.06.10.renu.elakkeelle.linkola.jpg

Nurmelan Nurkassa neljäntenä adventtina 2010. Edessä ”Renu” Reijo Moilanen ja seurakuntalaiset laulaa. Säestäjänä kanttori Jarkko Lavaste.

Muistikirjoitus
Reijo Moilasen eläkkeelle siiirtymisen johdosta.

Alussa oli Sana, ei toimintasuunnitelma.  Erityisesti tästä olen Renussa pitänyt: Joka paikassa on esillä Jumalan Sana. Olipa julistaja lattialla tai katolla, viesti syntisten Vapahtajasta on ollut esillä. Kutsu kuuluu, on lupa seurata.  

Hedelmistään puu tunnetaan.  Tietysti merkitystä on maan laadulla, kastelulla, ilmastolla, valon määrällä, pölyttäjillä jne. Mutta kaiken ydin on siinä, että on sanoma, joka tuo elämän keskellemme.

Sanoma ja yhteisö, siinä ainekset aluetyöhön. Seurakunnan työntekijä kutsuu mukaan ja pitää huolen sanomasta (ja yhteydestä hallintoon ja budjettiin), yhteisö toimii. Ollaan yhteisesti oikeasti päättämässä, miten edetään.  Sovitaan kuka tekee mitäkin.  Ja se tapahtuu. Ei sopeutumista siihen, mitä jossain muualla on jo päätetty.

Jokaisella on taustansa, jonka toiset ehkä tuntevat itseä paremmin. Kysyin Renulta mikä hän olisi jos ei pappi. Voin kai tässä kertoa mitä hän sanoi. Metsänhoitaja tai valmentaja. Kummassakin materiaali on annettua, niillä mennään. Nakkisormet olivat sitä valmentajapuolta selvimmin. Me kai sitten sitä metsää, jonne hän meni.

Luultavasti mukaan kutsuminen on ollut olennainen asia. Ja hyvä tiimi; alkuun Sirpa Weckroth ja Martti Asikainen. Ja oli se tunne, että voidaan tulla yhteen vapaasti ilahtumaan tapaamisesta ja miettimään jatkoja.

Kiitos näistä vuosista! Mielikuva jää, ollaan asiallisia ja asialla.

Antti Linkola 


Rovasti , Alakylän aluepapin, Reijo Moilasen eläkkeellelähtösaarna helluntaina 15.5. 2016 Lappeenrannan kirkossa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: reijo moilanen

Kohti kesää

Sunnuntai 5.6.2016 klo 14:43 - Anne-Mari Välikauppi

Kun kevät on vaihtumassa kesään, voi pohtia mikä keväässä oli parasta.

Valon määrä ja kirkkaus ovat kasvaneet merkittävästi ja värikylläisyys on, jotain sanoin kuvaamatonta. Voiko sanoa ensivihreys vertaa ensilumi? Kun uudet lehdet puhkeavat, ne ovat tuoreet ja raikkaat sekä puhtaanoloiset.

2016.06.05.lehtia.jpg

Keväällä luonto tuoksuu hyvältä. Sateen jälkeen koin elämyksen pihakoivusta, jonka aromi muistutti saunavastaa. Vedin keuhkot täyteen ja nautin elosta. Kirsikka- ja omenapuut sekä syreenit puhkeavat kukkaan, kuinka ihanilta ne tuoksuvatkaan.
 
Entä linnut - miltä liverrys kuulostaa korvaan? Ensi kerran, kun kuulee pääskysten kimeän äännähdyksen tai käen kukunnan, sen panee merkille. Silloin tietää kesän koittaneen. Metsä on täynnä toinen toistaan kauniimpia sointuja. Kuunnellaan...

Huomaatko nämä pienet kevään merkit?

Anne-Mari Välikauppi

Kommentoi kirjoitusta.

Suvivirsi syntyi nälänhätään

Sunnuntai 5.6.2016 klo 14:40 - Keijo Martikainen

Virsikirjan suvivirsi; Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, on suosittu virsi niin sen syntymaassa Ruotsissa kuin Suomessakin. Näinä aikoina se on ajankohtaisen suosittu. Se tuo tunteisiimme alkavan kesän ja luonnon heräämisen tiedon ja tunteen. Virren sanat kirjoitettiin kuitenkin 1600 -luvun katovuosien jälkiaikoina. Suomessa nämä nälänhädän vuodet 1695-1697 korjasivat kuolemaan yli kolmanneksen suomalaisista. Halla ja rankat vesisateet tuhosivat viljasadon kahtena vuotena peräkkäin.

Pahoja katovuosia oli koettu jo aiemmin, mutta silloisen valtakunnan väkilukuun suhteutettuna tuhoisin nälänhätä sijoittuu virren syntymisen jälkeisiin vuosiin, sanoo historian tutkija Lauri Viinikkala Kotimaa-lehdessä. Kotimaa -lehti (2.6. 2016) kirjoitti artikkelin Viinikkalan tutkimuksesta ja virren synnystä.

Suvivirsi syntyi hartaana rukouksena ihmisille vihannoivista niityistä ja laaksojen laihoista, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla nälkään. Toki virren sanoja on myöhemmin uusittu useaan otteeseen, mutta sen tausta on juuri tuo nälän hätä. Suomenkieliseen virsikirjaan virsi tuli vuonna 1701 Erik Kajanuksen suomennoksena.

Viinikkala kertoo tutkimuksessaan myös virren sanojen syntytarinan joka on varsin kiehtova. Se liittyy Ruotsin Gotlantiin Lärbron pitäjään ja siellä Hangerin lähteesen. Virren sanoittajana pidetään piispa Israel Kolmodinia. Mennessään pitämään Jumalanpalvelusta Kolmodinia meni ennen sitä lähellä olevalle lähteelle jossa hän koki valtavan sanoituksen inspiraation jolloin riimitteli nuo vahvat virren sanat säkeistöiksi. Virren melodian katsotaan olevan vanha ruotsalainen kansansävelmä.

Kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen jne ...

Keijo Martikainen

Kommentoi kirjoitusta.

Kiitollisuuden opettelua

Tiistai 3.5.2016 klo 21:56 - Keijo Martikainen

Sain eräästä lehtiartikkelista idean uuden harrastuksen opetteluun. Annoin uudelle harrastukselleni nimen Päiväkirja kiitollisuudesta. Kiitollisuuden opettelu ja siitä päiväkirjan pitäminen ovat vasta-alkajalle vielä aivan alkeita. Mutta innoissani olen, kuten aina jonkun uuden lajin parissa. Siinä lehtiartikkelissa kirjoitettiin, että kiitollisuus antaa voimaa ja tuo henkistä hyvinvointia. Se jopa antaa paremmat yöunien lahjatkin, mutta niin pitkälle en ole vielä päässyt. Asioita oli oikein tutkimuksin todettu. Mutta kiitollisuudella voi olla myös vaikutusta toisten ihmisten hyvinvointiin. Ja kyllä sen voi äkkiä itselleenkin todistaa jos joku sinua aidosti kiittää, miten hyvä mieli ja tunne siitä syntyy.

Tänä keväisenä toukokuun aurinkoisena aamuna, kun tätä kirjoittelen kesäpaikkani tuvan pöydällä, niin rekisteröin muutaman asian joista voin olla aivan konkreettisesti kiitollinen. Heräsin aamuun terveenä (niin terveenä kuin 65 vuotias voi olla). Näen silmilläni miten luonto herää myös eloon. Kuulen korvillani (toki yhä heikommin) miten linnut ilmoittavat laulullansa olemassaolonsa luonnossa ja miten ne etsivät kesäkodin paikkaa missä laji jatkuu. Kolmantena tunnen kiitollisuutta siitä, että saan herätä asuinsijaan missä ei sodita, eikä kotikulmilla pommit pauku. Saan taas tänään tavat ihmisiä joiden kohtaamisesta voin olla myös kiitollinen. Kun antaa mielelle tilaa ja pohtii hyviä asioita joista voin olla kiitollinen, niin kiitollisuuspäiväkirjani täyttyy tämän päivän osalle helposti.

Kiitollinen voi myös olla sellaisesta asiasta joita olet elämässäsi kokenut ja nähnyt, mutta olet saanut niistä muuttumisen voimaa elämääsi. Ne ovat merkittäviä kokemuksia.

Silmiini sattui lehdestä myös erään tapakouluttajan mietteitä. Hänen mukaansa yhä harvemmat ihmiset pysähtyvät miettimään ja antamaan arvoa sille mitä heillä on. Syynä voi tämän sanojan mielestä olla välitöntä tyydytystä korostava elämäntyylimme.

Minä opettelen kiitollisuutta. Uskon siihen, että siten kun annan ja heijastan asioita ympäristööni , niin ympäristö vastaa ainakin samalla mitalla takaisin. Silloin on hyvä lähteä elämään alkavaan kesään.

Keijo Martikainen

Kaikkea hyvää kaikille äideille!

Kommentoi kirjoitusta.

Väsyneelle voimaa

Keskiviikko 13.4.2016 klo 19:06 - Reijo Moilanen

Sunnuntaina 17.4. saan toimittaa virkaurani viimeisen konfirmaation. Raamatunkohta on Jesaja 40: 26-31

Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut?
Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan,
hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan.
Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa:
yksikään joukosta ei jää pois. Miksi valitat, Jaakob,
Israel, miksi puhut näin: - Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä. Etkö jo ole oppinut,
etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala,
koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu,
tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen
ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät,
nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki,
jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman,
he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu,
he vaeltavat eivätkä väsy.

Tänään jaan saman Raamatunkohdan kaikkien tällä sivuilla vierailevien kesken sillä ajatuksella jotta voisimme aina joskus palauttaa sen sanoma ja sisältö mieliimme.

Se sisältää monia huomionarvoisia asioita. Kuten tuo ajatus ” Miksi valitat, miksi puhut näin: - Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä”

Joskus  tuntuu kuin kukaan ei välittäisi minusta ja minun asioistani.  Jos näin koen niin kokemus ja tunne on tietenkin aito ja rehellinen. Kuitenkin monet ihmiset välittävät meistä ja rakastavat meitä. Koko ajan läsnä on myös Jumalan rakkaus. Hän tuntee ja tietää elämämme.

Seurakuntamme rippikouluissa lauletaan viimeisenä iltana jokaiselle  laulu ” Kun Jumala Sanallaan sinut loi hän tarkoitti samalla näin. Sä arvokas oot sä osaat ja voit. Mä tuollaisna rakastan sua.”

Se laulu sopii laulettavaksi jokaiselle meille. Jumala rakastaa meitä juuri tällaisina.

Hyvillä mielin muistelen nyt konfirmoitavaa ryhmää.

 

Siunausta ja iloa heille  kaikille  ja tietenkin  myös sinun elämääsi  - sinulle ja kaikille rakkaillesi!

Meille kaikille kuuluu lupaus Jumalan voimasta.
Hänen varassaan hyvään huomiseen.

Kommentoi kirjoitusta.

Vanhemmat kirjoitukset »