Blogin arkisto

Blogikehoitus

Tietoa kirjoituksista
Blogia hoitaa Keijo Martikainen

Yhteystiedot

Alakylän asioissa - kysy meiltä - vastaamme mielellämme!

Vs. kappalainen
Kukka-Maaria Kalpio
040 3126 302 kukka-maaria.kalpio@evl.fi

Diakonissa
Marika Gustafsson
040 3126 321 marika.gustafsson@evl.fi

Lastenohjaaja
Kaisa Tuosa
040 3126 859
kaisa.tuosa@evl.fi

PÄIVÄN SANA

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:196206 kpl

Alakylän ajatelmia

Tie on valmiina

Torstai 8.12.2016 - Kirsi Tiira


2016.12.lyhty.jpg
Sumentaako kaikki valmistelu näkökentän niin,
että unohdamme juhlan aiheen?


Eletään adventin aikaa. Kristikansa odottaa suurta juhlaa, Vapahtajan syntymää. Mutta odotuksen sijaan monelta suunnalta huokuu touhotus ja ahdistus. Aivan kuin edessä olisi vain tekemättömiä töitä, odottavia askareita ja vaatimuksia arjen keskellä. Katse kääntyy ruokalistaan, kauppalistaan, lahjalistaan tai siivouslistaan. Kenellä mihinkin, mutta lopulta nämä listat johtavat meihin itseemme: ehdinkö tehdä sen ja tuon, jaksanko tätä, saanko tarpeeksi lahjoja tai osaanko antaa mieluisia lahjoja. Sen sijaan että odottaisimme Jumalan Pojan syntymäjuhlaa, odotamme itseltämme monenlaista.

Adventin aikaan valmistaudutaan suureen juhlaan. Kristuksen syntymä on juhla, johon on mukava luoda myös hienot ulkoiset puitteet - siisti koti ja hyvät ruuat, lahjoja läheisille ja ehkä myös köyhille lähellä tai kaukana. Eri ihmisillä erilaiset asiat tekevät juhlasta juhlan. Mutta sumentaako kaikki valmistelu näkökentän niin, että unohtuu juhlan aihe? Ihmismieli pitää monesti tärkeänä sitä tai niitä asioita, joihin arjessa keskitytään. Aidosti tärkeä asia voi unohtua, jollei sille suo aikaa.

Joulukuisessa markkinahumussa voi olla vaikea antaa omassa mielessä tilaa Jumalan työlle. Sydän ei kuule kutsua hiljentyä Sanan äärelle. Ja silti, adventin aika on juuri sopiva aika aloittaa alusta. Lähteä matkalle jouluun yhdessä Jumalan Sanan kanssa. Pysähtyä ihmettelemään sitä, että Jumala itse tuli Pojassaan maailmaan. Hiljentyä ja tehdä sydämessä tilaa aidolle joulun sanomalle.

Silloin sydän ja silmät voivat nähdä jälleen polun, jonka Jumala on valmistanut. Sydän voi nähdä pimeydessä sen valon, joka valaisee pimeimmänkin hetken. Silloin ihmisen mieli voi palata Jumalan viitoittamalle tielle.

Me emme käänny sinun luotasi pois. Anna meidän elää, me huudamme sinun nimeäsi. Jumala, Herra Sebaot, auta meidät ennallemme, anna meidän nähdä kasvojesi valo, niin me pelastumme. (Ps. 80:19-20)


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini