Blogin arkisto

Blogikehoitus

Tietoa kirjoituksista
Blogia hoitaa Keijo Martikainen

Yhteystiedot

Alakylän asioissa - kysy meiltä - vastaamme mielellämme!

Vs. kappalainen
Kukka-Maaria Kalpio
040 3126 302 kukka-maaria.kalpio@evl.fi

Diakonissa
Marika Gustafsson
040 3126 321 marika.gustafsson@evl.fi

Lastenohjaaja
Kaisa Tuosa
040 3126 859
kaisa.tuosa@evl.fi

PÄIVÄN SANA

Kävijälaskuri

Käyntejä kotisivuilla:196206 kpl

Alakylän ajatelmia

Äidin katse

Tiistai 20.12.2016 - Antti Linkola


img_2359_550_pysty.jpg
Montenegrossa, Kotorin kaupungin museosta löytyy
ilmeisesti Mariaa ja Jeesus-lasta kuvaava maalaus,
josta Antti Linkola kirjoittaa.


Neljä vuotta sitten laivamatkalla saavuimme Montenegroon, Kotorin kaupunkiin. Menimme museoon. Siellä tuli vastaan maalaus, joka kiinnitti huomioni. Aivan ilmeisesti kyseessä on Raamatun neitsyt Maria, jolla on sylissään Jeesus-lapsi. Eräät yksityiskohdat luovat maalaukseen erityisen tunnelman.

Ensiksi hätkähdin äidin katsetta. Hän vaikuttaa huolestuneelta. "Voi pientä!" tuntuu katse sanovan. "Mitähän sinustakin tulee? Miten sinun käy?" Äidin huolia nykyisinkin.

Joulun lapsi on jo ehtinyt hieman varttua. Hän kohdistaa katseen äitiinsä. Ehkäpä Maria muistaa Simeonin sanat temppelikäynnillä: "Tämä lapsi on pantu koetukseksi: monet israelilaiset kompastuvat ja monet nousevat. Hänet on pantu merkiksi, jota ei tunnusteta, ja sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä. Näin tulevat julki monien sisimmät ajatukset."  (Luuk 2: 34,35)

Marian rinnan ja ylävatsan kohdalla näkyy ikäänkuin verisiä vanoja. Milloin ne on piirretty? Muistuttavatko ne siitä vihlovasta kivusta, joka oli Marialle varattuna kuolevan poikansa ristin juurella?

Jeesus-lapsen oikea käsi on siunaavasti koholla.  Ikäänkuin hän lohduttaisi jo äitiänsä. Nyt ollaan kahden. Ihmiset voivat olla julmia, hyväkään ihminen ei saa tunnustusta, monen ajatukset johtavat väkivaltaan. Mutta nyt meillä on toisemme.

Ympäristö on maalattu verenkarvaiseksi kuin varoituksena tulevista vaikeuksista. Kummankin pää on ympäröity kultaisella kehällä. Arjen keskellä pyhä on läsnä ja antaa rauhan, vaikka ulkonaisesti näyttääkin uhkaavalta.

On katsottava Marian käsiä yhä uudestaan ja uudestaan. Lapsi on sylissä, mutta kädet yhdessä, rukousasennossa. Äiti rukoilee poikansa edessä, poikansa edestä, poikaansa....

Taide on siitä hienoa, että jokainen kokee sen omalla henkilökohtaisella tavallaan. Tällaisia ajatuksia tuo yllättäen vastaan tullut maalaus minussa herättää.

Antti Linkola  


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini